Tanssahdellen kohti joulua

Olen yleensä kovin hidas aloittamaan coniraportteja, niiden kirjoittaminen venyy pitkälle conin jälkeen, ja lisäilen niihin vielä asiaa pikkuhiljaa. Tämä teksti puolestaan syntyi suurimmaksi osaksi jo tanssiaisten jälkeisenä sunnuntaina, jonka jälkeen olen vain lisäillyt kuvia ja kovasti yrittänyt saada tekstiä muokattua pienoisesta ihkutuksesta vähän lukijaystävällisempään muotoon. ^^'

Näitä väsäiltiin sormet liimassa ♥
Kutsut olivat tosi kiva pikkuyksityiskohta, lippujen ja rannekkeiden sijaan.

Valmis cossi ~

Tapahtuma järjestettiin siis 14.12, ja se oli pohjimmiltaan Pääkaupunkiseudun cosplayharrastajien pikkujoulujuhla, joka tänä vuonna järjestettiin tanssiaisteemalla. Cosplaytanssiaiset ovat olleet suunnitelmissa aika pitkään jo ennen tätä, näin ensimmäisellä kerralla niitä kokeiltiin vähän pienemmässä mittakaavassa. Näin mainiosti onnistuneen illan jälkeen voi kuitenkin vain katsoa mitä tulevaisuudella on tuotavanaan. ~

Tapahtumapaikkana toimi sama nuorisotalo missä me miittailemmekin, ja sen alakerran muutos tanssisaliksi oli hiukan työlästä, mutta lopputulos sitäkin hienompi, ja toimi pylväistään huolimatta hyvin! Harmittaa hieman etten tajunnut ottaa mitään ennen/jälkeen kuvia tilasta. Itse olin tosiaan paikalla jo aamupäivällä kahdentoista aikaan auttamassa järjestelyissä mm. roudailemalla pöytiä ja tuoleja ympäriinsä, leikkelemällä pillejä ja puhaltelemalla ilmapalloja (joka on vähän pelottavaa, pelkään aina että se pallo räjähtää naamalle ;o; ).

Ainakin ne näytti söpöiltä ~
Kuvaaja: Essi Hautala

Ovet aukesivat varsinaisesti neljän aikaan, ja ensimmäisenä luvassa olivat lyhyet tanssiharjoitukset/kertausta, jonka aikana tuli mukava fiilis siitä, että sentään jotain tuli ennakkoharjoituksissa opittua. Täällä pääkaupungin päässä harjoitustilaisuuksia oli tosiaan ennen tanssiaisia neljät, joista kävin kaikissa. Aiempi historiallisten tanssien kokemukseni kun rajoittui wanhoihin, joten kamalasti osaamista ei ennestään löytynyt, ja tanssiminen nyt on aina kivaa. ♥

Historiallisten tanssien osuus jäi tanssiaisissa kaikesta siitä harjoittelemisesta huolimatta omalta osaltani suureksi osaksi istuskeluksi, sillä miehiä oli liian vähän ja jäin itse aina yli, koska en osaa tanssia miehen osaa ja olen vähän huono hyppimään kovin pitkään ympäriinsä käsi pystyssä etsimässä paria. Onneksi kävin harjoituksissa, ainakin pääsin tanssimaan etukäteen. ^^ Muutamat tanssit kuitenkin pääsin pyörähtelemään, ja niistä lemppareiksi muodostui mm. se perinteinen pornopolkka, turkish branle ja two to twirl, jossa itse menen toisinaan sekaisin, mutta kun tanssipari on hyvä viemään ja pyörittelemään, sujuu tanssi kun tanssi kuin vettä vain~ Tykkäsin kovasti myös siitä miten mekkoni helma viuhui pomppiessa ja pyöriessä. :3

Fiuuuh ~ (ihanasti lösähtänyt tuo selkämys)
Kuva kertausvaiheesta, kuvaajana Essi Hautala.

Tanssimisen ja yleisen hengailemisen lisäksi ohjelmassa oli myös pienimuotoinen cossikisa ja tanssiaisten kuningattaren ja kuninkaan valinta. Cossikisa oli aika vapaamuotoinen parikisa, jossa jokainen pari pyörähti lavalla enemmän tai vähemmän esiintyen. Kuninkaan ja kuningattaren kruunaaminen puolestaan osoittautui hauskaksi, kun kuningattaren kruunun sai kutreilleen Levi, ja kuninkaaksi kruunattiin Erwin.

Sitten siihen fanityttöilyyn.. Meitä Uta no Prince-sama cossaajia oli tosiaan paikalla kolme, eli minun (Nanami) lisäkseni mitä ihanimmat Ittoki ja Hayato, jotka illan mittaan tuottivat minulle niin isoja hämmennysfeelssejä etten edes pysty. Anteeksi kun olen niin awkward ja hämmentyväinen, en ole tottunut saamaan noin paljon huomiota, mutta nautin seurastanne ainakin kaksituhatprosenttisesti ♥ Molemmat oli vaan niin hienoja ja sopivat hahmoihinsa niin täydellisesti että en ees ala, uguu. Perfect aidorus, would compose the prettiest melodies to ~

Kuvaaja: Emilia Lahtinen

Kattokaa nyt niitä! ;u;
Ja joo, ignoorataan se fakta että itse näytän vähän kärttyseltä muumilta, en varmaan koskaan ikinä opi rentoutumaan kuvauspalvelussa käydessä. ^^' Tuo naaman ja erityisesti leuan jännittäminen on itselleni kuvatessa edelleenkin ihan hirveä ongelma, tarvitsen toisinaan aikaa ennenkuin naamani lämpenee kuvauskelpoiseksi, ja ongelma ehkä tuplaantuu jos kuvaaja ei ole kovin tuttu. Tästä voi päätellä, että kuvauspalvelussa ja conien käytävillä otetut kuvat ovat jotain, mistä saan harvoin olla omalta osaltani ylpeä, ja stressaan ryhmäkuvia koska pelkään pilaavani ne jäätävillä ilmeilläni. Ehkä tästä päästään yli sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun olen saanut enemmän mahiksia hyppiä kameran edessä.

Lopussa tahdon vielä kiittää ihan kaikkia ihania parhaasta seurasta ♥ Oli ihaninta päästää mieli hetkeksi pois ikävistä ja suruisista asioista joita lähiaikoihin on mahtunut, ja tanssia sydämensä kyllyydestä ~ (kuulostipa overiltä mutta ihan sama!) En kyllä tahdo ehkä koskaan nähdä sitä materiaalia mitä jotkut tuolta myöhäisillan tanssilattialta taltioivat, koska musiikki vei, ja sitä seuraava liike ei aina ole nättiä, mutta ainakin oli hauskaa. (ノ^ω^)ノ Nolottaa kyllä silleen pienesti kun tanssiaisten aikana jäi muutama semmoinen hetki joina ehdin vaipua ajatuksiini liikaa enkä ollut ihan paras itseni, nöyrät pahoitteluni siis niille jotka tämän joutuivat huomaamaan.   

Toinen kiitoskappale menee tietenkin järjestyspuolelle. Meidän paras kuningastar-hahmomme, banaanivaltiomme ylin johtaja on aina se joka pistää hommat rullaamaan ja tuppaa ottamaan itselleen vähän liikaakin hommia, kiitokset siitä että teit tästä tapahtumasta mahdollisen. ♥ Isot kiitokset tarjoiluista Hayato-samalle(Jozolle), Helsingin tanssiharjoituksista sainolle, tiloista Hapelle ja yleisesti ihan kaikille jotka olivat mukana tekemässä tätä ikimuistoista iltaa todeksi, ootte ihan mahtavia kaikki ~ 

Näin yhteenvetona voisi siis todeta että hauskaa oli, en muista milloin olisin nauttinut mistään iltabileistä näin paljon, ja useat tylsät conipäivätkin jäävät kovin harmaiksi tanssiaisten rinnalla. Uusiksi ehdottomasti sitten, kun sille löytyy sopiva sauma!
  
Tätä myötä toivottelen kaikille myös..

~*~  Oikein iloista joulua ! ~*~

Olkoon ruoka hyvää, lahjat kivoja, ja seura sitäkin parempaa! Palaillaan sitten varmaan ensivuoden puolella uusien cossien kanssa. Hirveästi tsemppiä kaikille jotka minun tapaani tuskailevat Yukiconin tai Frostin cossiensa kanssa, you can do it! Kun nyt sydämiä rupesin viljelemään niin tässä vähän lisää, ihan kaikille teille: ♥♥♥♥♥♥

Are you ready?

Hyvää joulukuun alkua kaikille! Toisinkuin useat bloggaajat, en aloita tällä lausahduksella hienoa joulukalenteria tai muutakaan kummoista. Sensijaan höpisen lämpimikseni siitä vähästä mitä olen saanut aikaiseksi.

Valikoin tosiaan kuun puolivälin pikkujoulutanssiaisia varten puvukseni tuon Nanamin mekkosen, joka ei kamalan paljoa näy itse sarjassa. Se on yhdessä promokuvassa + kakkoskauden openingissa, joten reffikuvien saaminen on ollut hauskaa, etenkin kun se promokuvakin näyttää lähinnä selkäpuolta. Screenshottailu on osoittautunut tosi hauskaksi hommaksi tässäkin tapauksessa.

Ihanan sienisiä ilmeitä.

Valikoin puvun kankaaksi duchesse-satiinin, jota tosin käytän tässä puvussa nurinpäin, koska kiilto ei innostanut. Puku on itsessään vallan yksinkertainen, ja mutkan matkaan toikin sitten vanhat kaavat. Ne osoittautuivat nimittäin hieman liian väljiksi, ja koska olin laiska enkä tehnyt protoa näin yksinkertaisesta asiasta, se sitten kostautui tekovaiheessa. Muotolaskoksilla ja sivusaumoilla sai kuitenkin onneksi aika hyvin pelastettua tilanteen.

Oho, aika hyvin osui käsiasennot ja blingblingit reffikuvan kanssa yhteen!

Yläosa on tosiaan semmoisessa vaiheessa, että pitäisi ommella sivuun vetoketju ja kiinnittää vuori. Oikeanmittaisen piilovetoketjun löytäminen oli kyllä vallan mahdotonta, ihmettelen sitä miten 30/35cm mittaisia moisia ei tunnu olevan olemassa ainakaan Eurokankaan valikoiman mukaan. Mutta toimiipa se pidemmälläkin ketjulla kun vähän kikkailee. Tuo yläosan joustopitsikangas oli aika hyvä löytö palalaarista, oikein sopivan mittainen pätkä, eikä hinnaksi tullut kuin kolme euroa. Pitää vielä vähän sumplia sen kanssa miten tuon paikalleen pingotan, sillä olisi ihan kivaa jos pystyisin nostamaan käsiäni tanssiessa hieman tuota korkeammalle. ^^'

Hameosio on täysikellon mallinen, ja odottelee tällähetkellä sitä että saan yläosan sellaiseen malliin, että voin kiinnittää nämä yhteen, ja säätää helman pituuden sopivaksi. Kellohame on kivan simppeli tehtävä, vaikka saikin taas vähän jumppailla matikkapulmien kanssa, onneksi on olemassa Wikipedia ja tietokoneen laskin!

Mekko on tosiaan se osuus jonka teen itse, sensijaan sukkahousuja en alkanut kuvioimaan itse kun ebaysta löytyi pienien etsintöjen jälkeen sopivat yksilöt. Olin myöskin huono ja säästin hermojani kaikelta siltä rypyttämiseltä ja tilasin valmiin alushameen, joka tulee pääsemään käyttöön vielä monessa cossissa ja arjenkin puolella hamenhelmoja puffuttamassa. ~

Loppuun vielä pienimuotoista mainostusta! Yksi cosplayhaaveistani toteutuu ensikesän puolella ryhmäcosplayn muodossa, sarjana mikäs muukaan kuin ihanista ihanin AKB0048 ♥! Tapahtumaksi on sovittu ensikesän Animecon, ja puvuiksi allanäkyvät versiot. Meitä on tällä hetkellä ryhmässä mukana seitsemän, eli vapaita hahmoja löytyy monta ja olisi ihanaa saada lisää ihmisiä mukaan ~ Itse olen näillänäkymin mukana Acchanin roolissa, vaikka kovasti olenkin harkinnut myös Mayuyun tekemistä.  Ryhmän Facebookryhmä (kuulostipas höpsöltä) löytyy täältä, eli sinne vain katsomaan vapaina olevia hahmoja ja ilmoittautumaan mukaan jos kiinnostus heräsi! ( ^ω^)

Hameiden ylivalta

Uudistin vähän ulkoasua, kun vanhan setin värit alkoivat tuntua jo tunkkaisilta, ja kaipasin kuvallista headeria. Saatan säädellä tätä vielä vähän jos keksin jotain, mutta teen sen sitten kun koodari on kotona hhahah, osaan kyllä vaihtaa taustan, headerin ja värejä, mutta siihen se vähän niinkun jää. :,D  Mutta näyttää tämä ainakin omasta mielestäni nyt paljon paremmalta, vaikkakin header on ehkä vähän iso.

Ja sitten siihen varsinaiseen pointtiin, eli suunnitelmiin! Kuten aina, totean tähän alkuun että kaikki nämä puvut eivät todennäköisesti tule näkemään päivänvaloa ensivuoden puolella, sillä ihania hahmoja löytyy kokoajan lisää, nakituksia käy ja niin edelleen. Mutta tällä hetkellä nämä hahmot ja puvut innostaisivat kovasti.

Haruka Nanami (Uta no Prince-sama maji love 2000%)

Tämä puku on hyvin todennäköisesti toteutumassa pikkujouluihin kunhan en sössi mitään ja saan päätettyä mitkä kankaat valitsen tähän. Sinänsä puku on aika simppeli, mutta pientä uutuudenviehätystä luo se, että ajattelin luittaa tuon yläosan, jotta se mm. pysyy ylhäällä tanssiessa. Koska varsinaisia olkaimiahan tuossa ei ole, vaan tuollainen jännittävä ööö hartia-asia jonka nimeä en nyt keksi millään, minua fiksummat kertokaa onko tuolle jokin nimitys. ^^'

Olen empinyt tätä pukuvalintaa mm. kokovalkoisuutensa vuoksi, mutta näillänäkymin tämä on fiksuin valinta. Koska vaikka cosplaykansioni pursuavat mekkohahmoja, on tämä puku ehkä fiksuin tanssiaisvalinta. Etenkin kun ottaa huomioon rajallisen tilamme, jossa tahtoisin pystyä liikkumaankin jotenkuten, jota valtava hameviritelmä ei oikein salli, ja suuri osa listoillani olevista lyhythelmaisista mekoista ei oikein ole tanssiaismateriaalia.

Sayaka Maizono (Dangan ronpa)

Lisää idoleita luvassa! Sayaka on hieno hahmo ja tämä idolipuku niin söpö, että pakko saada! Ja teen nimenomaan tämän peliversion, en niinkään syttynyt niille animen idolipuvuille napapaitoineen. Tähän on hankittuna jo kankaat, ja aloitan tekemisen varmaan sen jälkeen kun olen saanut tanssiaispukuni tehtyä.

AKB0048

 Sanoinko jotain idoleista hhahah. AKB0048 kiilasi itsensä niin täysillä lemppariksi, että ei sen pukuilu vielä tähän jäänyt. ♥ Jo cossaamieni Atsukon ja Nagisan lisäksi sarjassa on muitakin ihania hahmoja joiden pukuilu innostaisi, puhumattakaan jo cossaamieni hahmojen eri asuvariaatioista. Hahmoina näiden kahden lisäksi innostaisi mm. ihana idolikyborgi-Mayuyu (keskirivi, siniset hiukset pinkeillä ruseteilla), sekä Paruru (takarivissä keskellä, viininpunaiset hiukset), joka ei animessa kamalasti tehnyt muuta kuin vilahti kerran jos toisen, mutta koska pidän oikeasta, AKB48'n Parurusta kovasti, tahtoisin kovasti cossata tätä. Ja jos näin sanotaan, niin minusta tuntuu että luontainen ilmeskaalani osuisi parhaiten yhteen tämän kanssa. ~

Nonon Jakuzure (Kill la Kill)

Listan ensimmäinen uusi tulokas on sanalla sanoen uusi, sillä anime pyörii tällä hetkellä kuudennen jakson kohdalla. Saatoin kuitenkin ehkä vähän ihastua ensisilmäyksellä sekä hahmoon että tähän pukuun. Koska ah ihana soittokuntatyylinen puku, pikkuisia siipiä siellä sun täällä, nätti väriskaala ja hattu! Olen ihan innostunut nyt hattujen ja hiuskoristeiden väsäämisestä, ja jos nurkissa lojuisi ylimääräistä telttapatjaa, olisin varmaan jo aloittanut tuon hattupohjan teon. ^^' Katson nyt kuitenkin sarjaa vielä eteenpäin ennenkun aloitan, jotta hahmon luonne paljastuu paremmin.

Saa nähdä sitten droppaanko tämän puvun kuin se olisi kuuma sittenkun näitä kilikili -cossaajia alkaa ilmaantumaan lisää.. Koska oikeasti ne alemmuuskompleksifiilikset on jotain ihan jäätävää, vaikka puku ja hahmo olisi kuinka ihana. Tekisi mieli melkein siitäkin syystä jo tehdä tämä nyt heti, ennenkun saan tietää sata muuta jotka ovat tekemässä puvun. Kyllä, kaikki saavat cossata tasan mitä tahtovat, mutta omien alemmuuskompeksieni vuoksi peräännyn helposti jos näen jonkun muun suunnittelevan samaa pukua. Koska se fiilis kun olet nähnyt huikeasti vaivaa puvun eteen ja sitten conissa näet toisen ja oma puku hävettää, on ihan hirveä. Tahtoisin vaan niin kovasti päästä tästä fiiliksestä eroon ja pitää kiinni siitä mitä itse tahdon tehdä, koska tämä taipumus on ihan äärimmäisen rasittava. Aina sanotaan ettei kannata vertailla itseään muihin jne jne, mutta sen lopettaminen on niin paljon helpommin sanottu kun tehty.

Mutta se siitä, eteenpäin suunnitelmissa!

Petra Ral (Shingeki no Kyojin)

Hyppään bandwagoniin yks kaks hep! Niin hieno sarja ja aliarvostettu hahmo. Tai no tuntuu että hahmon arvostus alkoi vasta siinä kohtaa kun tämä heitti veivinsä animessa (spoilerit piiloon ihan kaiken varalta). Hahmo on kuitenkin yksi omista ehdottomista lemppareista kyseisestä sarjasta, ja sopii minun cossattavakseni paremmin kuin toinen lempparini, Christa. Odotan sekä innolla että kauhulla pääsyä bondagevaljaiden kimppuun.

Isanami (Brave 10)

Jos olisin laittanut tämän tähän sarjan alkua katsoessani en olisi ehkä uskonut itseäni. Sarjan alussa hahmo kävi nimittäin hermoilleni muutamaankin otteeseen, mutta sarjan edetessä onnistuin ihastumaan tähän siinä mittakaavassa, että tämä päätyi cossilistani jatkoksi. Hups. Puku on nätti, ja liehuvaa kangasta on riittämiin, mutta en koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä perinteisen näköinen vaatetus + pyöräilyshortsit -yhdistelmää.. Arvostan toki siinä suhteessa että vilauttelunestokeino löytyy jo hahmodesignistä!

Heroine (Amnesia CROWD)

Joo, en tiedä onko peliä edes julkaistu vielä, mutta tämä puku on vaan hnnngh ihana. Väriskaala on ihanan harmoninen, pidän ruskean, beigen ja kerman sävyistä vaatteissa kovasti. En todennäköisesti menetä kovin paljoa hahmon luonteesta vaikken pelaisikaan peliä, sillä luonteen määrä ei ole varmaan tässäkään painoksessa kovin suuri, mutta ihanat otomepelihahmot ja nätti asu, tahtoisin vain! Kengätkin tähän löytyisi jo.

Miqo'te (FFXIV)

Koska FFXIV on hieno peli. Tuo kuvassa osittain näkyvä Battlemage-setti olisi ihan super coolia tehdä, mutta ehkä eniten innostaisi se (vielä saavuttamattomani) White mage -kaapu ♥ Hahmohan on tietenkin paras ja ihanin kun sitä itse ohjaan ja sen itse loin, voin sanoa että kulutin aika paljon aikaa hahmonluonnissa, sillä kaiken saa säätää itse, kasvonpiirteistä kuppikokoon ja ääneen asti. Ihan oikeasti, mua ei saa päästää hahmoeditorien kimppuun taikka pelaamaan kaikenmoisia paperinukkepelejä, saan niihin aina kulutettua ihan tuhottomasti aikaa. ^^' Ps. Oon peleissä se jonka vika kaikki feilit on aina ja ikuisesti ku pelaan melkeen aina hiilereitä, nyyhkisnyyh.

Näiden lisäksi mukana hengaa tietenkin osittain ne samat hahmot, joita olen edellisinä "näitä tahtoisin cossata joskus" -listoillani heitellyt, ja muutamalta muultakin jo cossatulta hahmolta uusia pukuja. Nämä yllämainitut ovat vain lisänä listalla ja innostavat juuri nyt. ~ 

ffest syksy ja ruska

(Kirjoitin ensin vahingossa ruskan sijaan tuska :D)

Moikka jälleen! Traconin jälkeen on itselläni ollut aika pitkälti hiljaista cosplayn kannalta, mutta kai niistä vähistä voisi jotain höpistä ettei ihan hiljaiseloksi mene. Käväisin lokakuun ekana viikonloppuna Fanfestissä, joka ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisi voinut mennä. Tilasin rannekkeen aika viimetinkaan, ja se saapui pari päivää ennen tapahtumaa, kivasti hajonneena, toisinsanoen se muovinen osa jolla ranneke kiristetään oli haljennut kustin hellässä huomassa. Sain rannekkeen kuitenkin onneksi vaihdettua tapahtumapaikalle saapuessani, vaikkakin vähän kummastutti epäilevä kysymys siitä, olinko rikkonut sen itse vai saapuiko se rikkinäisenä. Miksi ihmeessä hajottaisin tapahtumassa tarvitsemani rannekkeen tarkoituksella.. Ehkä epäilys sitten liittyy niihin hupsuihin jotka laittavat rannekkeen käteen liian ajoissa tajuamatta ettei sitä saa hajottamatta pois.

Noin muutoin en oikeastaan osaa kummempaa sanoa tapahtumasta, kävin katsomassa pari ohjelmaa ja cosplaykisan. Olisin käynyt muutamalla muullakin luennolla, mutta mokomat olivat peruttu. Hämmennyin myös siitä, että minkäänlaista karttaa tai opastusta tilojen sijannista ei löytynyt ohjelmalehtisestä, vaikka toki niitä opasteita oli siroteltu ympäriinsä runsaasti, sain ainakin itse muutamankin kerran rampata portaita edestakaisin etsien mm. kellarikerroksessa vähän sivummalla sijainnutta tilaa.

Kivoin juttu tapahtumassa oli taas ylivoimaisesti ihmiset, oli kivaa viettää aikaa niin vanhojen kuin uusienkin tuttavuuksien kanssa ♥ Ja yläkerran pelailutilassa pääsi testaamaan Oculus Rift -laseja, how cool was that! *u* Uskon, että pistettä pyörittäneillä naisilla oli hauskaa kun saivat koko viikonlopun tuijotella kokeilijoiden värikkäitä reaktioita. Lauantai-iltana kävimme myös katsastamassa parhaat iltabileet: käveltiin sinne sisälle, näytettiin henkkarit ja käveltiin ulos. :,D Paikka oli tosiaan ihan täyteenammuttu, ja jokseenkin gloomy ja hämärä tunnelma ei kutsunut jäämään sen pidemmäksi aikaa.

Se kai siitä raportista, enempää tekstiä ei vaan synny.

~*~*~*~

Käytiin myös eräs syksyinen aamu kuvailemassa ulkona, koska syksyn värit ovat jotain vastustamatonta. ♥ Nappasin päälle Haruhin, sillä puvusta ei oikeastaan ennen tätä ollut kuvia, ja hahmo plus puku sopii omista cosseistani ehkä parhaiten syksyiseen ympäristöön.

 
 Ulkoilumme oli aika lyhyt ajanpuutteen vuoksi ja derpin määrä oli suuri, mutta saatiin sieltä muutama hyväkin kuva napsaistua. Pakko muuten kertoa pieni tyhmä asia jonka unohdin aamulla:ripsiväri! Siis mitä ihmettä oikeasti, en tajua miten saatoin unohtaa noin perustavanlaatuisen meikkausvaiheen.. Varhaisiän dementia, täältä tullaan!

Tahtoisin tehdä tämän puvun uusiksi joku päivä, sillä moni asia puvussa voisi olla paremmin tehty, ja esim. hame pysyi päälläni vain hakaneulaviritysten kanssa. Tekisi myös kovasti mieli tehdä se Haruhin originelli animuversio, joka oli itseasiassa yksi ensimmäisistä puvuista minkä tahdoin tehdä, mutta en ole vieläkään tehnyt, koska se on niin paljon nähty puku, ja täten vertailupintaa on ollut liikaa.  
 

Bonuksena mukana pari "behind the scenes" kuvaa. Eli kuvatodisteita siitä kun en jaksa edustaa. :'D

 

Isojen tapahtumien suhteen tämä vuosi päättyi fanfestin jälkeen, mutta cosplayn suhteen ei! Ensikuussa on luvassa vielä PC:n pikkujoulutanssiaiset, johon olen aloittelemassa pukuani tässä hiljalleen, kävin tänään hipeltelemässä kankaita ja huomenna olisi tarkoitus käydä nappaamassa mukaan kankaat tanhuamispukuun ja ehkä muutamaan muuhunkin. Näille puvuille ja muille tulevaisuuden suunnitelmille teen kuitenkin oman postauksensa jottei homma mene sillisalaatiksi. Siihen asti siis, seeya!

Tracon - sunnuntai

Sitten se tylsä ja cosplaykuvaton sunnuntaipala.


Sunnuntai  kului sitten alkuperäissuunnitelmista poiketen Nanamin puvussa, sillä loppujenlopuksi päätin jättää Maizonon suosiolla kesken, etten turhaan tee rumaa jälkeä kiireessä. Nanamin asukin itseasiassa on kesken vielä senverran, että siitä puuttuu kaksi solkea, jotka korvasin tosi luovasti puvun sisäpuolelle piilotetulla hakaneulalla. Puvussa oli mukava olla muuten, mutta koska jalkani huusivat kivusta edellisen päivän kenkien vuoksi, eivät korkokengät tuntuneet kovin mukavilta sunnuntainakaan, joten kipittelin taas suuren osan ajasta ilman niitä. Kuvia ei tästäkään asusta siis tullut otettua ihan jo keskeneräisyyden vuoksi, mutta sitten ehtii kun saan vähän noita ihania idolipoikia seurakseni. ♥

Ohjelmaakin tuli katsottua sunnuntaina, kun se lauantaina jäi vähän väliin. Ensimmäisenä ohjelmana käytiin katsomassa Elffin ja Calssaran luento Cosplay around the world, joka valotti tosi huikeasti sitä eroa, mikä eri maiden cosplaykulttuurien välillä vallitsee. Täytyy myöntää että tätä luentoa ennen ei minulla ollut harmainta aavistusta siitä, miten erilailla täältäpäin katsottuna eri maissa harrastetaan, joten informaatiota tuli paljon odotettua enemmän. Hauskaa infoa sekin, että Suomeen tilataan toisiksi eniten Worblaa maailmassa, mäkin haluun. Luentoa oli muutenkin mukavaa seurata, ja asiassa pysyi hyvin mukana vaikka parivaljakon saksalainen osapuoli välillä puhuikin kovin nopeasti, selkoa sai kuitenkin vallan mainiosti. :3

Seuraava ohjelmanumero oli osaltani kovin odotettu JPOP vs. KPOP: The Live Action -tanssiesitys, joka oli aivan mahtavaa katsottavaa. Chotto!n tytöt olivat jälleen valinneet niin ihania biisejä, etten voi kuin ylistää mahtavaa musiikkimakua, edustettuina olivat (ainakin muistaakseni, muistikuva saattaa valehdella kun tapahtumasta on ehtinyt vierähtää hetki) niin AKB48, Juice=Juice kuin Morning Musumekin. Maininnatta ei jää kuitenkaan myöskään .ZERO, jonka sharpit liikkeet ja karismaattinen lavashow veivät mukanaan, vaikka nuo korealaisten poikabändien biisit eivät olekaan minulle kovin tuttuja. Yhdistettynä nämä kaksi tasapainottivat toisiaan juuri oikealla tavalla, tarjoillen vallan sopivassa suhteessa söpöä ja coolia tyyliä, saatoin esim. sulaa yleisössä. Tätä lisää!

Suoraan tuolta suunta oli sitten kohti sunnuntain cosplayspektaakkelia, tai tarkemmin sanottuna sen jonoa. Tosin kovin suurta jonoa ei sillä ovella ollutkaan josta me menimme sisälle, kun se kaikki väentungos tuntui olevan toisellapuolen kakkoskerrosta. Karaokehuoneen puoleisesta ovesta puolestaan pääsi aika nopeasti sisälle. Ihmettelen kyllä silti tätä paikkaliputtomuutta, sillä tanssiesityksen aikanakin mietin hermostuneesti sitä, että pääsenköhän enää tämän jälkeen isoon saliin sisälle, ja se söi pikkaisen sitä ohjelmastanauttimiskykyä. Sisään kuitenkin päästiin ja sopivalle kohdallekin jopa.

Kisa puolestaan oli aivan upea. Oli ihanaa nähdä niin hyvin suunniteltuja kokonaisuuksia, täyttä heittäytymistä, oivaltavia elementtejä ja toimivia hahmokemioita lavalla. Puvuista nyt aloittamattakaan. Toki joukkoon mahtui monenlaisia esityksiä, joista osa innosti enemmän ja osa vähemmän, voin myöntää mm. voineeni hieman pahoin sen kauhuisan 'roiskitaan tekoverta' -esityksen kohdalla.. (Ihmettelen yleensäkin sitä, miten jotkut kehtaavat sotkea lavaa niin paljon ja aiheuttaa mammoille/vänkäreille järkyttävän siivousurakan kaiken roudaamisen lisäksi.) Onnea kaikille sijoittuneille esityskisan puolelta, sekä tietysti upeille NCC -edustajillemme! ♥

Täytyy tosin sanoa minunkin se yksi asia mikä sai otsasuoneni, ja lukemastani päätellen usean toisenkin henkilön otsasuonen sykkimään kisan aikana oli se hemmetin huutelu. Okei, hauskat jutut hauskoina, mutta vitsi on hauska lähinnä sen kerran, tai jos sen hauskuudesta ei pääse yli niin hihitelkää hiljaa yksinänne. Jumalauta nyt oppikaa käytöstapoja tai painukaa ulos jos ette siihen kykene. Esitys alkaa hiljaisuudesta, huutelullanne voitte hyvin pilata koko esityksen alun ja esiintyjien fiiliksen. Ja vaikka se olisi hauskakin juttu, niin antakaa niiden esiintyjien rauhoittua, hekin ovat ihmisiä joita saattaa alkaa jopa naurattaa, tai todennäköisesti hämmentää yleisön huono läppä.

Kisojen jälkeen jäimme saliin odottelemaan Päättäjäisiä. Ei kyllä olisi tarvinnut. Päättäjäisissä ei ollut niin mitään rakennetta taikka sen kummempaa sisältöäkään, eli ne olivat suhteellisen turha asia jos totta puhutaan. Ei lisättävää.

Päättäjäisten jälkeen sain vielä yhden ikimuistoisen kokemuksen, joka kruunasi sunnuntain. Olin kipittelemässä kohti ulko-ovea, kun eräs kuvaaja vielä halusi ottaa pari kuvaa. Kuvien ottamisen jälkeen kaksi ilmeisesti japanilaista tyttöä tulivat ihan ujon oloisina pyytämään kuvia, he ottivat ensin molemmat kuvan, ja sitten molemmat halusivat vielä yhteiskuvat kanssani, joka on minulle jotain ihan uutta! Kuvien ottamisen aikana ja sen jälkeen molemmat hihittelivät ja toistelivat kawaii-sanaa, ja olin vaan ihan uguumössönä kun oli niin söpöä (*´∀`*) ♥

Ja näin. Seuraava tapahtuma odottaakin jo tänä viikonloppuna, kun suuntaan nokkani kohti Fanfestia! Mietin jonkinverran sitä, menenkö vai enkö mene tuonne, kun en mitään näitä superwholockeja ja hannibaleja seuraa, mutta ohjelmasta löytyi kuitenkin senverran kiinnostaviakin juttuja että paikalle pyörähdän. Ihanaa muutenkin että tapahtuma on näin lähellä, vain 15-20min junamatka, ja voi nukkua kotona. Tapahtumaa varten teen valmiiksi tuon Maizonon, jota varmaan käytän lauantaina, sunnuntaina sitten varmaan menen joko samalla puvulla tai otan Acchanin jälleen uusiokäyttöön. Olen kyllä tosi iloinen siitä, että olen tänävuonna saanut aikaiseksi pukuja, joita voi käyttää useammin kuin vain sen yhden kerran! ^^

Still alive!

Hups, vähän viivästyi tämä, mutta täällä ollaan taas! Tracon takana, fiilis vastoinkäymisistä huolimatta mitä mainioin. Tämä postaus sisältää nyt tosiaan vain lauantain osuuden, jotta tästä ei tule mitään kilometrinmittaista tekstiä jota ei kukaan jaksa lukea.

Jos lähdetään liikkeelle perjantai 13. päivästä, joka ei jäänyt ihan sille ongelmattomalle puolelle. Toisinsanoen yksi pussukka jäi kotiin, mokoma sisälsi ompelutarvikkeita sekä pari lauantain cossin yksityiskohtaa. Huomatessani asian hotellilla tavaroita purkaessani pillahdin rehellisesti sanottuna ihan jäätävään stressi-itkuun. Osaset olivat tosin aika pieniä yksityiskohtia, toisinsanoen tasku-keppälerttu sekä propin kilikello, jota en viitsinyt kiinnittää ennen lähtöä, koska pelkäsin sen irtoavan kuljetuksen aikana ja halkaisevan proppisesta palasen mukanaan. Eniten harmitti keppälertun vuoksi, sillä tykkään tuosta yksityiskohdasta tosi paljon.

Pienen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme Stockmannille, joka tuntui olevan ainoa aukioleva kauppa josta saisi sopivia tarvikkeita tuohon aikaan, vaikkakin kehnosti sieltä kyllä tarkoitusta palvelevia asioita löytyi. Onneksi olin kuitenkin ottanut kotoa mukaan paketin ilmakuivuvaa massaa propin epäfunktioimisen varalta, joten kykenin käyttämään sitä hyödykseni. Joskaan mokoma ei ehtinyt yön yli kuivua kunnolla, joka tuotti sitten myöhemmin muutaman ongelman.

Lauantai-aamuna sain mm. huomata sen, että edellisen viikon kiireinen aikataulu ja siitä seurannut "en ehi syödä" oli aiheuttanut sen, että olin laihtunut niin, ettei cossin yläosa istunut päälleni oikein. Seuraava vastoinkäyminen liittyi siihen, että sisäkosteudestaan johtuen korvike-kerttuseni tipahti irti kuumaliimoistaan kävelymatkalla, ja huomasin sen vasta pukuhuoneessa. Lisää stressaamista ja itkua tähän väliin. Onneksi mulla oli kuitenkin tommonen höpsö sansimörkö mukana joka sitten suostui auttamaan, ja odottaessani Tamperetalolla kävi hotellihuoneella väsäämässä minulle sen kolmannen version (kohta konkkaan menevästä Tiimarista haetusta) massapallonpuolikkaasta ;u; ♥! Matkalla hän myös löysi lättyseksi tallotun kerttuseni Tamperetalon pihasta. 

Plört.

Olin bäkkärillä ihan innoissani siitä, että siellä seisoi niin monta ihkua senpaita joita saatoin pikkasen salaa fanittaa vaan tajutakseni että hetkinen, olen samassa kisassa. Täytyy kyllä sanoa että feilailuni vuoksi tunsin olevani ihan väärässä joukossa ja lievästi lirissä kun ympärillä vilisi toinen toistaan hienompia pukuja, mutta onneksi bäkkärillä ihana cosplaymamma ja ne upeat kanssakisaajat saivat minut pysymään järjissäni, sydän teillekin: ♥! Arvostan vallan kovasti mammoja jotka pitivät huolta että kaikki saivat vettä ja purtavaa, stressatessa kun ainakin itseäni tuppaa janottamaan paljon, ja en saanut aamulla stressiltäni syötyäkään, joten pienikin purtava oli suuressa arvossa. Ihmiset lavan takana olivatkin se hienoin juttu kisassa. ( ^ ω ^)

Molemmat kuvat kuvauspalvelusta, kuvaajana Emilia Lahtinen !

Odotellessamme bäkkärillä pääsyä lavalle, katselimme WCS-näytökset, vaikkeivät kaikki yksityiskohdat kamalan hyvin erottuneetkaan pieneltä screeniltä ja kanssakisaajien päiden välistä kurkkiessa, mutta ainakin jonkinmoisen kokonaiskuvan esityksistä sai. Aivan upeaa että pareja pääsi lavalle asti tänä vuonna näin monta! Toivottavasti videomateriaalia ilmestyy, niin pääsee näkemään esityksetkin vähän paremmin.

WCS'n päätyttyä oli aika pukukisalle. Yhä lyhenevässä jonossa seisoessani oli fiilis hyvin sekava, samaan aikaan panikoin ja odotin innolla, enkä tiennyt kuinka päin olla. Kappaleen vaihduttua se viimeinenkin edessäni jonossa seissyt kisaaja marssi lavalle, ja odotin hetkeä jolloin ohjaaja viittoisi minut perään. Hetki koitti, ja se oli sitten menoa. Biisin energinen rytmi vetäisi mukaansa, ja kirkkaiden valojen takaa ei yleisöä juurikaan hahmottanut, loppujenlopuksi voisin jopa sanoa nauttineeni tuosta hyvin lyhyestä hetkestä jonka vietin lavalla. Kaikki se adrenaliini sitten purkautui päästessäni istumaan yleisöön, ja jalkani vetäisivät pienoisen tärinäkohtauksen, joka luojankiitos rauhoittui ennen ryhmäkuvaa. Pysyin kuitenkin pystyssä lavalla molemmilla kerroilla enkä tärissyt siellä, joskin ilmeeni olivat tosi jännittyneitä.. Rehellisesti sanottuna välttelen lavakuvien katsomista samaisesta syystä. ^^'

Onnea vielä kaikille upeille sijoittuneille, sekä WCS'n että pukukisan puolelta! ♥

Kisan jälkeen suuntasimme aika pian kohti hotellia, sillä tahdoin vain kengät pois jalasta ja ruokaa vatsaan. Kenkäset olivat tosiaan varustettu korkeimmilla koroilla mitä olen koskaan käyttänyt, ja kyllä se etukäteistotuttelusta huolimatta pikkuhiljaa tuntui jaloissa. Ilta kului sitten lähinnä Spiderman 3 -leffaa telkkarista tuijotellessa, ja nukkuakin sai vihdoin yli sen 5 tuntia.

Tottakai käännyin ajattelematta näyttämään 'huonomman' puoleni ja leppäkerttu jäi väärälle puolelle :'D

Puvusta ei tosiaan tullut otettua omia kuvia conin aikana, kun aikataulut ja stressaus eivät oikein sallineet sitä, mutta se hoidetaan jälkikäteen sitten eli ei ikinä. No ei, toivotaan että saan kuvaajan mukaan ja keksin kuvauspaikankin, niin saan tästäkin puvusta kuvia joku päivä, oikean keppälertun kanssa vielä! Vaikka täytyy sanoa että leppäkerttu numero kolme oli vallan symppis tapaus, etenkin kun sen väsäsi joku joka ei kovin kamalasti mitään askarteluja harrasta. :'3

keppälerttu 1, keppälerttu 3. Värit ei oikeasti ole noin oranssit.

Kisakokemus noin yleisesti oli kiva kaiken sen stressin jälkeen, mutta jotenkin se liukuhihnatyylinen juoksu lavanpoikki tuntui hieman tylsältä. Tällä hetkellä olisikin sellaiset tuntemukset, että voisin käydä joku kaukainen päivä vielä kokeilemassa kykyjäni esityksen sisältävässä kisassa. Tämä tosin vain siinä tapauksessa että mieleeni juolahtaa jokin tarpeeksi hyvältä tuntuva esitysidea, ja saan tehtyä toimivan taustanauhan. As in äänet ja puhe ei kuulosta siltä, että se tulee jostain kaivonpohjalta jne. Mutta aika näyttää, kiirettä ei ole!

Tavoitteenani kisaan lähtiessäni oli lähinnä se, että pääsen edes kerran kisaan puvulla johon olen edes melkein tyytyväinen, mutta en oikeastaan tiedä toteutuiko se vieläkään.. Muutamat asiat puvussa eivät onnistuneet/toimineet niin hyvin kuin toivoin, ja kotiin unohdetut asiat vaikuttivat omaan mielikuvaan puvusta aika paljon. Ja ei puhettakaan tuosta rumasta propista. Mutta hei se oli eka proppini ikinä, tästä alkaa kehitys ~

Wippiaiyay

Hei vain!

Viime postauksen "uskallanko osallistua kisaan, apuaasdfsgf" -mietiskelmäni päätyivät loppujenlopuksi siihen tulokseen, että sinne Tamperetalon isolle lavalle tämä pieni ihminen itsensä sitten raahaa vaikka puolipakolla, nyt ei peruta! Esitän vielä tässä kiitoksen ihanille kannustajille twitterin puolelta, autoitte isosti päättämisessä ♥ Pääsin panikoimaan jo ilmottautumisvaiheessa aika hyvin, kun reffikuvat osoittautuivat liian isoiksi, ja piti äkkiä vaihtaa ne pienempään tiedostomuotoon kellon tikittäessä kohti hetkeä jolloin kisa olisi täynnä.. Onneksi kiirehdin, sillä nopeastihan ne paikat sitten menikin. 

Pukua olen saanut ihan hyvin eteenpäin, jos tämä inspis vaan jaksaa kantaa, niin valmista tulee hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Ensimmäisenä osana valmistuivat pöksyt, jotka onnistuivat omilla kriteereilläni hyvin, kun huomioi tosiaan sen, että cossini ovat pitäneet sisällään lähinnä hameita. Noista puuttuu napit vielä, saan ne maalattua vasta sitten kun saan hankittua kengät, sillä samansävyiset jutut on vaan kätevintä maalata samaan syssyyn, etenkin kun pitää leikkiä maalien sekoittelun kanssa.

Yläosan kanssakin olen edennyt siihen kohtaan, että kaikki kappaleet on leikkailtu ja muotolaskokset paikoillaan, nyt pitäisi vielä ja säädellä hieman helman ja hännyksien kanssa ennenkuin saan kasattua koko höskän. Päätin nyt kuitenkin ottaa välillä taukoa ompelusta, ja tehdä näitä yksityiskohtia ja proppeja ensin alta pois. On sitten kivaa palata ompelukoneen ääneen kun on tehnyt jotain muutakin välillä.

Toinen juttu minkä tein, olivat nuo hännysten päissä roikkuvat nuotit, ja taskunreunassa majaileva leppäkerttu. Vääntelin nuo nuotit ensin rautalangasta, ja lisäsin sen jälkeen langan ympärille ilmakuivuvaa massaa, totesin tuon suht helpoksi tavaksi tehdä yksityiskohdista kestävämpiä. Leppäkerttu on muutoin ihan täyttä massaa, mutta tuntosarvet ovat rautalankaa. Kuivumisen jälkeen hioin nuo, ja leppäkerttu sai myös värinsä. ^^ Jotenkin tykästyin keppälerttuseen kovasti, tällaisten pikkuyksityiskohtien väsäily on kivaa!

Käytin näissä itselleni uutta massaa, sillä se FimoAir Light-massani majailee vielä äidin luona, enkä viitsi turhaan ostaa lisää kun sitä on kuitenkin jäljellä vielä aika hyvin. Sen sijaan ostin toista massaa Fimolta, tälläkertaa puumaiseksi kuivuvaksi luonnehdittua FimoAir Naturalia. Massat ovat sinällään aika samankaltaisia muovailla, eikä painoerokaan näin pienissä asioissa ole kovinkaan huomattava keveämpään sisarukseen verrattuna. Tuo skeeri nukennaama paketin etupuolella on kyllä aika potentiaalista nightmarefuelia..

Näiden lisäksi olen tehnyt hatun nyt aikalailla valmiiksi. Pohja on jo tutuksi käynyttä telttapatjaa, joskin vahvistin lierin sekä pohjan puupahvilla, että ne olisivat vähän tukevammat, eikä lieri lerpattaisi turhan paljoa. Taka-ajatuksena myös se, että voin kantaa pientä tavaranyssykkääni sitten tuon hatun sisällä. Päässähän tätä ei pysty pitämään juurikin tuon puupahvin joustamattomuuden vuoksi, mutta en kyllä suunnitellutkaan pitäväni päällekkäin peruukkia, pantaa, sekä hattua, pääni kun tulee toisinaan kipeäksi jo pelkästä pannasta.. Eikä Ranka edes pidä hattua päässään kuin osan ajasta jonka tässä asussa esiintyy. Eli asusteen sijaan lätsä kallistuu enemmänkin proppipuolelle. Koska proppihan ei omasta mielestäni tarkoita pelkkiä asereplikoita tms asioita, kuten jotkut sen tuntuvat määrittelevän.

Mutta takaisin siihen tekemiseen. Telttapatjan kanssa työskentely oli jälleen yhtä kivaa ja vaivatonta kuin yleensäkin, mutta puupahvin kanssa sain käyttää yhtä sun toistakin työkalua jotta sain sen leikattua nätisti.. Leikkailuhomman jälkeen parvekkeelta löytyi mm. saha, mattoveitsi, puukko, sekä hedelmäveitsi :'D Joo sillä hedelmäveitsellä ei kyllä tehnyt yhtään mitään, tulipahan hengailemaan kavereidensa kanssa..

Olin taas innovatiivinen noiden ympyrämuotojen kanssa, ja etsin keittiön kaapeista kaikenlaista sopivankokoista pyöreää jonka reunoja pitkin saisin helposti piirrettyä nätit pylpyrät, onni oli puolellani. Pääni ympärys on 57cm, ja huomasin pannunalusen olevan 58cm ympärysmitaltaan, joten se kävi hyvin tuohon sisäreunaan/ hatun pohjaan. (Joskaan en tule pitämään tuota päässäni, mutta hei, the thought counts!) Lierin ulkoreuna puolestaan hoitui valtavan värjäyskattilani kannella. ^^' Mietiskelin kaikenmaailman geometriapulmat taas ennenkuin päädyin etsimään muotteja, ja onneksi löytyi, sillä jos oltaisiin oltu animessa, niin päästäni olisi puffahtanut aikamoinen höyrymäärä matikkapulman äärellä..

Apulaiset!

Sain tuon kapistuksen päälystettyäkin, joka oli ehkä se haastavin osuus, mutta kyllä tuosta nyt ihan kelpuutettava tuli! Hattuun tulee vielä hieman härpäkkeitä, itseasiassa kiinnitin siihen juuri pari sulkaa, vielä pitäisi odottaa että massa-asiat kuivuvat jotta pääsen maalailemaan ne. Allaolevassa kuvassa alpakkaiseni esittelee teille hieman syksyn uusinta muotia. Toisinsanoen hattuni istuu paremmin otuksen päähän kuin omaani :'D Mukana myös hieman keskeneräiset rannekkeet.

Myös peruukki saapui, ja pääsen muokkailemaan sitä aika reippaalla kädellä, sillä pituutta on tosiaan paljon, ja takaosasta paistaa hieman läpi, joten poikkinapsaistut kuidut pääsevät wefteiksi, jos siis hyvin käy enkä sössi mitään. En ole päässytkään kokeilemaan weftien ompelua ennen tätä, jännää!