Väriongelmia

Kuten viime postauksessa totesin, saivat Traconin suunnitelmani kokea pienoisen muutoksen, koska peruukki jonka sain ei oikein vastannutkaan odotuksia, tai tarkemmin sanottuna myyjän kuvaa. Koska kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, niin kuvatodisteita seuraa.

Vietin tapani mukaan vallan mahtavasti aikaa siihen, että etsin eBayn ihmemaasta sen parhaimmanvärisen ja -mallisen peruukkiyksilön, ja ylläolevan kuvan kuitukasa oli värisävyltään juuri täydellinen tarkoitukseeni, joten päädyin sen tilaamiseen. Olin iloinen kun löysin noin hyvänvärisen yksilön, joka olikin tarkoitettu juurikin sille hahmolle jota Traconiin olin suunnitellut.  Ja hahmohan siis oli tällä hetkellä pyörivän La Storia Della Arcana Famiglia -sarjan ihanainen Felicita.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Päivän-parin päästä katsoin eBay-tiliäni sen toivossa että tilaamani asiat olisivat shipattu, ja olivathan ne. Tosin jokin oli hieman pielessä, sillä siinä vaiheessa peruukin kohdalla oleva kuva olikin tämän värinen:

Tuossa vaiheessa fiilikset oli suoraan sanottuna tasoa voi kettujen kevät.. Etenkin kun peruukki ei ollut se maailman halvin yksilö. Odottelin siinä sitten ihan sormet ristissä peruukkia saapuvaksi, jotta pääsisin näkemään minkävärinen se nyt sitten ihan oikeasti on, ja paketista paljastui seuraavan kuvan värinen pettymys:

Lienee aika selvää ettei tuo alkuperäinen kuva ihan vastannut tätä perille asti päässyttä tapausta, joten kyseistä cossia varten tätä ei oikein voi käyttää. Positiivisia puolia tuosta kyllä löytyy, ja sinällään tuo on peruukkina aivan ihana kaikessa tuuheudessaan, pehmeydessään ja purkanvärisyydessään, joten eiköhän tuolle ja sen kaverina tulleille saparoille vielä jonkinmoista käyttöä löydy.

Huono puoli on nyt vain se, että Traconin toinen cossi on hyvin auki. Lemppasin nimittäin sen Sethin jonkin aikaa sitten pois syistä x ja y, joihin liittyy mm se, että puku alkoi syömään hermojani sellaisella innolla, etten kokenut hommaa enää mielekkääksi. Minä kun en jaksa tehdä mitään cosseja hampaat irvessä, vaan tahdon nauttia myös siitä tekoprosessista, joten totesin fiksummaksi siirtää puvun myöhempään ajankohtaan. Saa nähdä mitä siellä Traconissa sitten nähdään, muutama idea kyllä löytyy, joten enköhän tässä kahdessa viikossa vielä saa jotain simppeliä aikaan. ^^

Kenkä

Luova otsikointi on luovaa. Lupailin Animeconin jälkeen että jonkinlaista wippipostausta kirjoittaisin, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ompelujutuissa ei ollut taaskaan mitään niin kovin ihmeellistä, joten keskityn enemmän noihin muihin yksityiskohtiin, vaikkakin tuntuu että nekin meni tosi peruskaavalla, mutta hei, joskus toisen basicjuttu on toiselle uusi juttu! 

Ensinnäkin, sille joka keksi nuo tuollaiset paketit: fuck you ja niin edelleen ♥. En ole tainnut vielä kertaakaan saada avattua tuollaista ilman edes pientä ketutusta ja sormikuolemia. Muistan hyvin jo silloin joskus pikkulapsena kun sai jonkun uuden lelun ja se oli tuommoisessa pakkauksessa, itkuhan siinä vaan meinasi tulla kun ei meinannut millään saada sitä sieltä hapettomasta vankilastaan ulos. :,D Mutta takaisin asiaan.

Nian kengiksi tarkoitetut popot kokivat aikamoisen muodonmuutoksen. Koska olen liian innoissani aina kun aloitan jotain, en tietenkään muistanut ottaa lähtöpisteestä kuvaa, mutta yksinkertaisuudessaan: nuo kengät olivat mustat, ja jalkapöydän yli meni about 5cm leveä remmi, jonka raa'asti revin ja näpelöin irti. Maalasin kengät tuttuun tapaan akryylimaaleilla, ja kerroksia tuli yhteen kenkään joku viitisen kappaletta, jotta väri olisi omaan silmääni totaalisen peittävä.

Maalailun jälkeen oli aika liimailla nuo yksityiskohdat paikoilleen. Kuten kuvasta huomaa, ehdin taas kiinnittää yhden osan jo ennen kuvan ottoa, koska ei sitä kameraa nyt vaan voi muistaa. Seuraavaksi liimasin kantapään kohdalle tuon pienen punaisen lenkki-asian, jonka funktio on pitää nilkkaremmi paikallaan. Sen jälkeen asettelin kantapään sisäpuolelle nuo ylimmäiset punaisen ja keltaisen softiksenpalan, sillä kengät olivat itselleni hitusen verran liian isot, enkä tahtonut niiden lonksuvan jalassa. Ne toimittivat kyllä tehtävänsä tiivistäjänä varsin hyvin. Viimeiseksi liimailin tietenkin vielä nuo kuvassa alimpana sijaitsevat fimokoristeet paikoilleen valkoisen liuskan päälle.

Valmis!

Kasaanliimailun jälkeen lisäsin kenkiin vielä pohjalliset, jotta istuvuus parantuisi lisää, ja kantapään alle jäävät softiskerrokset eivät painaisi jalkapohjaan ärsyttävästi. Näillä metodeilla onnistuin saamaan kengistä varsin passelin kokoiset omiin jalkoihini, eivätkä ne hanganneet ja lonksahdelleet jalassa joka askeleella.

Blingblingiä ja katu-uskottava heppavihko

Vyökin oli aikalailla samoja materiaaleja: pohjan vyö-osa + nuo pienet pystypalkit ovat softista, ja ympyrä-asiat fimoa. Fimo-osat ovat lakattu, siksi ne kiiltävät noin hauskasti. Jokin harakka minussa kokee suurta vetoa tuohon herkulliseen kiiltoon, ja näyttäväthän nuo paljon enemmän jalokiviltä tms lakattuina kuin lakkaamattomina, ja kaikenmaailman pienet sormenjäljet häipyvät kiillon alle aika hyvin piiloon, vertailukuva. Olisi kyllä hotsittanut enemmän kuin vähän päästä testailemaan korukivien valamista hartsista, mutta lopulta rahapussi sanoi ei suunnitelmilleni. Ehkä ensi kerralla sitten kun johonkin moisia tarvitsen.

Ompeluhommissakaan ei ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Käytin perus yläosan kaavaa, jota helmaa pidensin hieman, ja kaula-aukkoa pienensin. Ja kuten huomaa, teen tuollaiset pikkumuutokset vaan suoraan kankaalle, ja suurimmilta osin vapaalla kädellä. Tähän mennessä se on toiminut varsin hyvin. Yläosan kaavan lisäksi käytössä oli kaava mekon sivulärpäkkeisiin, joka näkyykin tuossa oikeassa yläreunassa. Haastavimat kohdat koituivat oikeastaan vain vuorituksesta, joka ei sekään ollut mitenkään kovin kummoinen homma näin yksinkertaiseen vaatekappaleeseen tehtynä. Puvun vanha hame kelpasi käyttöön uudelleen, pienen kaventelun jälkeen, joten sitä ei tarvinnut alusta asti väkertää. Täytyy kyllä sanoa että ihmettelen suuresti mihin ne sentit ovat minusta hävinneet, sillä en itse mitään suurempaa muutosta itsessäni näe. :D

Joitain pieniä kohtia puvusta olisi ehkä voinut tehdä toisinkin, mutta kaikenkaikkiaan olen kyllä ainakin toistaiseksi varsin tyytyväinen. Katsotaan josko saan puvusta vielä kuviakin jossain vaiheessa, niin näkyisi se lopputulos ja kokonaisuus, vaikka eipä tuo nyt loppujenlopuksi paljoa siitä vanhasta eroakaan. Kuvat on kuitenkin aina ihan kiva juttu.

Wippimateriaalia olisi vielä Aradian puoleltakin, mutta en nyt tähän postaukseen viitsi änkeä enempää, joten taitaapa tuokin puku saada oman postauksensa joko ennen tai jälkeen Traconin. Sormet ristiin nyt että saan vihdoin tuon ketkun puvun otettua mukaan. :D Toistakin Traconin cossia tuli aloiteltua, mutta se lievästi sanottuna tyssäsi asiaan nimeltä peruukki. Mutta siitä lisää seuraavassa seuraavassa jaksossa ja niin edelleen.

Ropexy

Ropeconissa tuli pyörähdettyä lauantain verran, ja olen iloinen siitä että sinne menin! Oli hyvin hauska päivä joka sisälsi kivojen ihmisten kanssa hengaamista, photoshoottausta, derppaamista unohtamatta. Melkein nolottaa jo taas myöntää että en saanut sitä Aradiaa mukaan vieläkään. :'D Olin vielä edellisenä iltana vakaasti sitä mieltä, että laitan puvun päälle vaikka mikä olisi, mutta pieni vilkaisu lämpömittariin aamulla laittoi vähän kiviä rattaisiin.

Koska paahtumiskuolema ei kamalasti innostanut, niin vähemmän yllättävästi päälle päätyi taas Roxy. Tällä kertaa se tosin oli vallan mahtava asia, sillä vihdoin, oi vihdoin, sain kuvia kyseisestä cossista! Kiitokset kuuluvat nimimerkille Ecca1, jonka kameraan taltioitui sekä enemmän että vähemmän derppiä materiaalia, kiiitos sinulle! ♥ Oli mukavaa kun kuvaaja oli tuttu ja turvallinen, eikä kameran edessä tarvinnut kummempia patsastella. Itseasiassa minulla oli sellainen fiilis että derppasin vaan ympäriinsä kokoajan, mutta kuvamateriaali on siitä huolimatta varsin käyttökelpoista, kiitokset tästä kuulunevat kuvaajalle!

Itse coni oli aika tosi jees kokemus, ja poikkesi aika paljolti noista animujapaniconeista, ihan jo sillä, että kävijäkunnan keski-ikä oli hippasen korkeammalla, ja täten fiilis paikalla oli varsin rento ja harmoninen, kun turha kiljunta ja kyseenalainen käytös loisti (suurimmaksi osaksi) poissaolollaan. Itse en ostanut lippua tapahtumaan sillä olen tyhjätaskuinen pummi, mutta ensivuonna saatan toimia toisin, sillä muutaman kiinnostavan ohjelmanumeron lisäksi ne Tanssiaiset sekä niihin liittyvät harjoitukset olisivat kiinnostaneet aika luvattoman paljon. Katsotaan sitten ensivuonna.

Ulkona hengaaminen oli kyllä sään puolesta oikein mukavaa, vaikkakin kuuma tuli, ja itse onnistuin jopa saamaan selkeän rusketusrajan yläselkääni. :'D Seisoin nimittäin yhdessä vaiheessa paikallani selkä aurinkoonpäin jonkun kymmenen minuuttia, ja kyllä se vaan porottikin hhuhuh. Itse kun rusketun todella helposti, jota vihaan, en halua, yhyy. Mutta no can do ja porkkanat on liian hyviä.

Ilma tosin muuttui äkkiarvaamatta illalla, kun olimme tapahtumapaikan läheisellä rannalla istuskelemassa: yhtäkkiä alkoi sataa kuin saavista kaatamalla! Siinä vaiheessa kello oli jotain kymmenen pintaan, ja sateen hieman tauottua tuli sopiva hetki hipsiä kotiin. Ehdimme bussiinkin juuri sopivasti, ja ilma näytti rauhoittuneen.. Kunnes sitten saavuimme Rautatieasemalle jossa piti nousta ulos bussista; suddenly, supersade! Tuli kastuttua aika mukavasti, jonka vuoksi mm. tuo peruukki kaipaa nyt pienoista pesuoperaatiota ja uudelleenstailausta, hnngh do not want.

Oikeastaan kamalasti muuta sanottavaa ei ole, sillä hengaamisen ja photoshoottaamisen (+ muiden kuvasessioiden stalkkaamisen) lisäksi ei oikeastaan tullut tehtyä mitään niin kummallista. Heitän loppuun vielä pari kuvaa lisää, nyt kun niitä kerran sain. Ilmeily kunniaan!