Jouluterveiset

Kaipa minäkin toivottelen teille kaikille lukijoille sekä muille tänne eksyneille:
Oikein hyvää ja ihanaa joulua! ♥

Kaupanpäälle vielä pari huonolaatuista web-kamera -räpsäisyä, kun eilen sattui olemaan vähän tylsää. :'D

Mitä tehdään maailmanlopun jälkeen

Tulin luvanneeksi viime postauksen lopussa valottaa vähän noita ensi vuoden suunnitelmia. Tai no ei niinkään suunnitelmia, vaan lähinnä ideoita siitä mitä voisi kuulua ensivuoden cossilistalle. Todennäköisesti unohdin joitain hahmoja tästä listasta, niitä tulee lisää, tippuu listalta, ja ne vaihtuvat tasaiseen tahtiin, mutta tällä hetkellä nämä alla olevat puvut tuntuvat inspaavilta ensivuotta silmälläpitäen.

Hahmoihin siis!

Marika Kato (Mouretsu Pirates/Bodacious Space Pirates)

Minihamemerirosvot onnistuivat koukuttamaan jo aika alkumetreillä koska hei, merirosvoja ja avaruus yhdistettynä! Marika hahmona puolestaan onnistui herättämään cosplayhengen ihan jo tuon puvun puolesta! Ihana ihana kerrospukeutuminen ja mukavia pieniä yksityiskohtia joita sormeni suorastaan syyhyävät päästä tekemään + pääsisin vihdoin tekemään tuota proppipuoltakin miekan muodossa. Puvussa on tosin se juttu, että en erityisesti innostu sen päälle pukemisesta keskellä kesää, joten tapahtuman pitäisi sijoittua akselille syksy - talvi. Olin jo suunnittelemassa tätä Frostiin, mutta sitten tapahtui asia nimeltä oho rahat ei taidakaan riittää, joten projekti siirtyi hieman eteenpäin. Jospa sitten syksymmällä!

Nagisa Motomiya (AKB0048), kuvassa oikealla

No kun katsoin sen animen aika äskettäin loppuun ja ihastuin totaalisesti. Pitää kyllä sanoa että aloin katsomaan sarjaa lähinnä niillä ennakko-odotuksilla että jee, musiikkia, tanssia ja söpöjä tyttöjä, mutta se osoittikin olevansa paljon muutakin. Ainakin kyynelkanavat avautuivat muutamaan otteeseen ja cosplaykansio kasvoi kivasti, voi miksi niin monta söpöä asua! Nagisa on hahmona sieltä lempparipäästä, ja jotenkin pystyn niin samaistumaan tämän epävarmuuteen itseensä, ja siihen kuinka hän päättää kuitenkin voittaa itsensä ja tavoitella unelmiaan. Cosplay-inspis kertaantuu myös siitä, että minulta löytyisi tälle jo suhtkoht sopiva peruukki, eli tarvitse alkaa turhaan tilailemaan uusia. Siis sikälimikäli pääsen yli tästä liiallisesta perfektionismifiiliksestä sen suhteen että sävy on hieman liian persikkainen eikä tarpeeksi pinkki ja pituus on ehkä pari senttiä liian vähäinen. Tällä hetkellä into hahmoon on kuitenkin senverran kova, että Frosti tuntuu hiukkasen houkuttelevalta paikalta.

Maria Akizuki (Shin Sekai Yori / From the New World)

Toinen aika uusi tuttavuus, aloin katsomaan tätäkin aika äskettäin ja nyt saa sitten odotella viikottaisia uusia jaksoja. Tuntuu kyllä hassulta kun kerrankin seuraan muutamaakin juuri tällä hetkellä tulevaa animea, sillä usein olen aikalailla sitä jälkijunassa tulevaa porukkaa tässä asiassa. Mutta takaisin hahmoon palatakseni voin todeta että tämä oli niitä tapauksia joka tarvitsi vain nähdä ekan kerran, ja ihastus syntyi. Niin söpö hahmodesign, ja hahmon luonnekin osui juuri oikeaan jotta ihastus piti ensimetrejä pidemmälle. Tämänkin voisin periaatteessa tehdä Frostbiteen, sillä peruukki löytyy jo valmiiksi kätköistä.

Shiro (Deadman Wonderland)

Saako sanoa jälleen että ihana hahmo. Shiro on oma lempparini Deadman Wonderlandista jos sen saattoi arvata, ja into pukua kohtaan on iso. Tätä on vaan tähän asti jarrutellut esim. nuo silmät, eli aika oleellisessa roolissa olevat piilolinssit, sekä se, että tuo puku on tulee olemaan aika armoton makkarankuori, eikä sen tekeminen ole siis itseäni inspannut ennen kun kroppa on paremmassa muodossa. Ensi kesänä tämän kuitenkin toteutan, eli Desuconissa olisi luvassa sarjasta ryhmää. Meitä on tällä hetkellä kasassa vasta muutama, joten mukaan mahtuu vielä jos jotakuta kiinnostaa. :3

Chane (Baccano!) eli etualan mustamekkoinen hahmo.

Koska sarja on ehkä paras. Chane hahmona puolestaan sopii omaan hiljaiseen puoleeni kuin nyrkki silmään jos näin brutaalia ilmaisua käytetään. Tästäkin olisi luvassa ryhmää, tälläkertaa PC:n porukalla, vaikkakin ajankohta on vielä auki. Odotan kyllä innolla, sillä iso Baccano!ryhmä olisi ehkä eeppisintä ikinä.

Alice (Pandora Hearts)

 Myönnän, etten ole vielä katsonut sarjaa kymmentä jaksoa pidemmälle, mutta kaiken sen perusteella mitä olen tähän mennessä katsonut voin sanoa että ihastus on syntynyt. Alice on hahmona niin ihanan moniulotteinen, ja samaistun tähän joissain asioissa liiankin paljon. Lisäksi nuo hänen muutkin asunsa tuon ylläolevan lisäksi ovat aivan ihania sen verran kuin olen niihin törmännyt täällä internetin ihmemaassa pyöriessäni, tiedä sitten mitkä niistä ovat fanarttia ja mitkä canon.

Aerith (Final Fantasy Dissidia)

 Vaikka en ole pelannut Dissidiaa, olen aivan ihastunut tuohon pukuun. Ja lukemani perusteella Aerithin rooli pelissä on lähinnä supportive (..=tukeva? nyt ei suomi taas toimi), joten en missaa mitään hahmon kannalta tärkeää siinä etten ole peliä pelannut. Tavoitteissa on toki päästä tätäkin pelaamaan, mutta kun laite puuttuu niin huono pelata. Aerith on kuitenkin yleisesti hahmona ihana, ja koska suunnitelmissa on muutenkin tilata uusi peruukki sen vanhan puvun kaveriksi, voisin väsätä myös tämän toisen asun.

Shiemi (Ao no Excorcist)

Lempparihahmo sarjasta, ihana hahmo, ihana puku. Lyhykäisyydessään selitykset ovat siinä. Jos pidemmin tahdon turinoida niin minua innostaa tosi paljon muunmuassa päästä tekemään tuollaista perinteisemmänlaista vaatetusta cossien muodossa, ja kaikki nuo söpöt värit ja yksityiskohdat kutsuvat minua luokseen. Ja toki tähän voi taas kirjoittaa sen litannian siitä miten ihana ja samaistuttava hahmo Shiemi on, mutta se lienee kuultu jo muutamaan otteeseen tässäkin postauksessa. ;)

Matsurika (Maria†Holic)

Jälleen näitä hahmoja jotka ovat henganneet siellä "teen tämän joskus" -listan kätköissä jo iät ja ajat. Pääsisin toteuttamaan oudon mielihaluni tehdä joskus meidopuku! Tätäkin varten olen tehnyt jos taustatyötä mm. peruukkia etsimällä. Koska omassa pääkanuunassani Matsurikan hiukset eivät ole koskaan olleet harmaat, kuten useat tämän ovat tulkinneet, vaan enemmänkin semmoiset haalean harmahtavan sinertävät. Arvatkaa vain kuinka kivaa se peruukkien metsästäminen tällaisilla kriteereillä on. :'D Ja kuitenkin sitten kun se peruukki on tilattu ja saapuu niin se onkin ihan vääränvärinen.. Been there, done that.

Flame Princess (Adventure Time)

Ja sitten sinne länsipuolelle. Adventure Time on hieno sarja, Flame Princess hieno hahmo, tarvitseeko tätä sen kummemmin perustella. Olen mietiskellyt noiden hiusten toteutusta jo jonkinverran, ja tällä hetkellä houkuttelevimmalta tuntuisi värjätä omat hiukset takaisin oransseiksi kun niiden saaminen pystyyn ja vielä pysymään päässä tuntuu huomattavasti helpommalta kuin peruukin stailaaminen samoin. Päädyn kuitenkin todennäköisesti siihen peruukin kanssa vänkäämiseen, nyt kun omaa väriä on kasvateltu jo vuosi, ja nuo shokkivärit tuppaavat vaatimaan alleen värikemikaaleilla aukiräjäytetyn hiuksen. Ja  ihomaaleja jälleen, koska Homestuck-cossit eivät riitä sammuttamaan leiskuvaa rakkauttani niitä kohtaan. Ja selvityksenä vielä ei, ei se oikeasti ole ihan niin kivaa, aikasyöppöytensä puolesta ainakaan.  Ja kun nyt Homestuckiin päästiin..

Roxy Lalonde (Homestuck/MSPA)

Niin sitäkin on luvassa lisää. En vaan voi jättää tätä tekemättä koska Roxy on ihana, ja niin on tuo pukukin. Ensisijainen tarkoitus oli oikeastaan tehdä tämä jo perjantaisiin PC:n pikkujoulupippaloihin, mutta heitin kirjaimellisesti hanskat tiskiin. Toisinsanoen valmiita mustia hanskoja ei löytynyt oikein mistään fiksuun hintaan ja ilman tyhmiä rypytyksiä --> päädyin vaihtoehtoon 'tee itse', ja hanskojen teko ei ole vahvimpia pointtejani. Mutta ainakin tuo mekko-osio on helmarimpsuja vaille valmis, ja kengät (joita ei näy kuvassa hups) enää maalausta vaille, joten tämä on vähän sellaisena varasuunnitelmana/mahdollisena iltabilepukuna Frostia varten. Josko saisin tuon pyssynkin rakenneltua jossain vaiheessa.


Ihana -sanaa tuli ainakin viljeltyä aika aktiivisesti tähän postaukseen, mutta mikäs siinä! Välillä tulee kyllä semmoinen fiilis että yhyy miksi cossaan pikkutyttöjä kun olen itse kaukana siitä, mutta sitten palaan siihen ajatukseen että jos tykkään hahmosta niin miksi ei. Meikki on onneksi keksitty, vaikkakin täytyy myöntää että itse olen lievästi jumahtanut aika samanlaiseen kaavaan hahmosta riippumatta. Tämäkin on yksi osa-alue jota tulee tylsien sunnuntai-iltojen ratoksi harjoiteltua ja testailtua, kaikessa kehittyy kun tarpeeksi soheltaa! Onneksi minua luullaan usein normielämässä sen parista viiteen vuotta nuoremmaksi kuin oikeasti olen, joten toivo ei ole täysin menetetty. :'D

Gaala

Äkkiä viuhahti ohi sekin tapahtuma, jos näin voisi sanoa. Olin ajatellut ennen conia esim. kertoa mitä cossaan ja heitellä noita wippikuvia mitä muutaman sain hamstrattua tekovaiheessa, mutta rehellisesti sanottuna en ehtinyt. Tällä hetkellä meillä on menossa koulussa viimeinen teoriajakso, josta on koitunut hommia ihan kiitettävä määrä, ja inspistä ja energiaa ei vaan ole riittänyt tämän ketaleen päivittämiseen. Mutta asiaan.

Gaalassa siis päätin kisata ekaa kertaa ihan vaan sen vuoksi että tahdoin kokeilla miltä se lavalla käyminen tuntuu, ja uskaltaisinko sinne vaikka sitten uudemman kerran esityksen kanssa. Hahmoksi valikoitui Katanagatarin Togame, joka on vaan aivan superhieno hahmo superhienosta animusta, ja killunut tuolla cossikuvakansiossa ja mielen perukoilla jo tovin jos toisenkin.

Ei tarvinne kertoa kumpi hahmo.

Oikeasti rakkauteni hahmoon on suuri, ja tällä hetkellä minusta tuntuu lähinnä että "raiskasin hahmon" rumalla cossillani. Eli joo, en ollut pukuuni ihan tyytyväinen. Suurin osa puvusta oli ihan okei, mutta muutama kohta siitä ei oikein toiminut. Kun Gaalan aamuna vedin pukua päälleni Glorialla, tuli sellainen fiilis että pitäisikö sittenkin heittää rääsyt kassiin ja palata kotiin. Lopulta kuitenkin päätin että kun se puku on mukana ja jo päälläkin asti, ja olin raahautunut tapahtumapaikalle asti, niin ei tässä vaiheessa voi luovuttaa itselleen vaikka olisi miten pöhkönnäköinen olo. Uskaltauduin siis sinne tuomareiden eteen ja lavalle asti, ja selvisin kokemuksesta enemmän tai vähemmän hengissä.

Tuomareiden eteen meno kyllä tuntui hyvin paineikkaalta, kun itse tiesin kyllä että jotkut asiat puvussa eivät olleet ihan priimaa, ja samalla tiesin myöskin että tuomarit kyllä huomaisivat sen myös. En kuitenkaan viitsinyt liikaa stressata sitä, sillä tosiaan se ensisijainen juttu tässä koko kisaamishommassa oli se että pääsin kokeilemaan miten ne jutut toimivat, miltä tuomareiden edessä tönöttäminen tuntuu, ja pyörrynkö ja änkytänkö lavalla. Tuomarit kuitenkin olivat mukavanoloisia ihmisiä, eikä tilanteessa tullut semmoista kiusallista pakofiilistä mikä nopeasti tahtoo iskeä epämukavassa tilanteessa. Enkä katkonut edes jalkojani niissä ihanan jyrkissä lavalle vievissä portaissa kun vähän talutettaen autettiin. Itseni voittaminen oli tässä siis jo voitto itsessään. Tulipa hassunkuuloinen lause. :'D

Tekovaiheeltaan ehkä yksi lempijuttuni puvusta.

Kuvia puvusta ei nyt tähän hätään taas ole, kun ei niitä sen kummemmin otettukaan. Johon olen sinällään ihan tyytyväinen, sillä en tahtoisi niitä varmaan missään käyttääkään, ja odotan lähinnä kauhulla miltä näytän niissä lava- ja kuvauspalvelukuvissa. Puku saa varmasti jossain vaiheessa kokea jonkinmoisen uudistuksen jotta sen viitsin vetää päälleni uudelleen, mutta en näe tätä mitenkään mahdottomaksi ajatukseksi.

Gaala noin muuten oli kyllä ihan mukava pikkutapahtuma, se vaan tuntui vilahtavan todella nopeasti ohi. Ihanat ihmiset kuitenkin tekivät tapahtuman, ja yleiskuva jäi sen vuoksi sinne positiiviselle puolelle. Muutamia vähän mälsempiä kommentteja tuli kyllä kuultua päivän aikana, mutta ne pitää vaan jättää sinne omaan arvoonsa. Vinkkinä vaan, että jos toisen ulkonäkö ei miellytä niin sen ajatuksen voi pitää mielellään oman päänsä sisällä sen sijaan että alkaa turhaan tuottamaan pahaa mieltä muille. Ei kaikista voi tykätä, mutta ne turhat sammakot voisi niellä ulos sylkemisen sijaan.

Sinänsä harmi jos tapahtuman tie päättyy tähän, sillä mielestäni tällainen selkeästi cosplayhyn keskittynyt coni, jossa myös länsimaisten hahmojen cossaajat saavat tuntea olonsa tervetulleeksi on hieno asia. Länkkäreille on turhan vähän kisaamismahdollisuuksia, ja muutenkin välillä se suhtautuminen muihin kuin animucossaajiin tuntuu olevan toisinaan turhan nirppanokkaista. Onko sillä oikeasti niin kamalasti väliä mistä maasta se hahmon luoja on kotoisin tai kummasta suunnasta sitä sarjakuvaa luetaan. Hienoja hahmoja löytyy joka lähteestä!

Nyt voi sitten suunnata energiansa kohti ensi vuoden pukuja. Jotka ovat muuten aikalailla auki vielä Frostbitenkin suhteen. Ideoita on kuitenkin liikaakin, ja ainakin yksi suhteellisen varma tapaus ensivuodelle löytyy, joten katsellaan josko saisin aikaan jonkinmoista "tätä saatatte nähdä ensivuonna" -postausta lähiaikoina.

Vanhuus ei tule yksin

Conikauden loppu lähenee ja lähenee samaan tahtiin kuin Gaalakin, ja sekä stressiä että innostusta riittäisi vaikka kuinka jälleen. Olen kerran jos toisenkin ehtinyt miettiä sitä, että vähän päälle kuukauden päästä törrötän siellä Glorian lavalla, ekaa kertaa ikinä. Ei ehkä kuulosta niin suurelta asialta, mutta voin sanoa, että minulle se on sitä. Ihan eka kerta ikinä kun uskaltaudun sinne kaikkien silmäparien eteen pyörähtämään hermoillen. Minulla on itselläni ollut kaikenmaailman sosiaalisten tilanteiden pelot ja kaikenkirjavat jännitykset ja hermostuneisuudet kiusana turhankin kanssa, joten se että uskaltaudun sinne lavalle pyörähtämään kaikkien niiden silmäparien alle on ihan hieno juttu. Vaikeinta on se, etten oikein tiedä mitenpäin pitäisi olla, sillä vaikka hermostuttaa, olen myös ihan innoissani! Olen kuitenkin tuon matkailualan koulun kautta aikalailla tottunut olemaan pienemmän porukan edessä milloin pitämässä omalle ryhmälle esitelmää, ja kuten viimeviikolla, bussissa oppaana isommalle porukalle ulkomaalaisia seminaarivieraita, jossa olen huomannut että se esiintyminen on oikeastaan ihan kivaa.

Mutta se siitä pienestä avautumisesta, oli mulla muutakin intoiltavaa! Täytin tosiaan viimeviikon sunnuntaina (14.10) 22 vuotta, ja sain synttärilahjaksi jotain, mitä olen himoinnut jo kauan: kunnollisen kameran! ♥ Kyseessä on siis Nikonin D3100, joka näin pienen tutustumisen jälkeen tuntuu juuri sopivan helppokäyttöiseltä minunlaiselleni aloittevalle kuvailijalle. Ja harjoitus tekee mestarin, kuten sanotaan! Olemme kyllä mietiskelleet Sansin kanssa sitä, kumman pitäisi mennä käyttämään se kameran mukana tullut lahjakortti Nikon School -kurssille, sillä vaikka minä tulen kuvaamaan kameralla aika paljon, on hän se joka tulee napsimaan ne cosplaykuvat joissa minä eksyn sille linssin toiselle puolelle. :'D

Kamera ja kirja ♥

Tämän lisäksi sain tänään postissa ihania karvakasoja, jotka päättivät sitten saapua samana päivänä keskenään. Toinen noista on Gaalan cossiani varten, ja toinen on erääseen toiseen pukuun, joka saattaa tai ei saata olla jo varsin tutuksi käyneestä lähteestä aka Homestuckista. Täytyy takoa kun rauta on kuumaa, haters gonna hate. En kyllä tajua mikä into ihmisillä on niin hirveään dissaamiseen ja vihaamiseen, eikö olisi kivempaa vaan yrittää olla ihmisiksi ja olla vihaamatta jokaista omasta mielestään vääränväristä kivenmurikkaa. Mutta anyways, punainen on for homestuck purposes, valkoinen Gaalaan. Gaalan hahmoa en ole vielä paljastanut missään, joten tuossa on eka vinkki. Ihana 150cm pituinen valkoinen peruukki, joka tuottaa minulle jo nyt pienoisen kauhun siitä, tuleeko se olemaan sitten paikanpäällä vain jäätävä takkupallo :'D

Pitää kyllä hehkuttaa sitäkin, miten kunnon kamera ei tee meikittömästä naamasta sellaista punaläikkien valtamerta kuin tuo vanha pokkarini. Plus se oli tuskaa kun yritti esim. saada otettua jonkinmoista wippikuvaa tai peilikuvaa uudesta peruukista, ja sitä sai yrittää ehkä viisi tuntia ennenkun sai kunnollisen kuvan jossa se peruukki edes näkyi jotenkin. Liioittelu on alaani, kyllä, mutta simppelisti ilmaistuna nyt on bloggaus taas hieman helpompaa. 

Ihanan vääristävä kuvakulma, mutta ainakin peruukki näkyy.

Housut on liian mainstream

Mitään niin kovin suurta en muutaman pienen jutun ja suunnittelutyön lisäksi ole saanut cossien suhteen aikaiseksi, olen lähinnä raidannut UFFeja ja Kierrätyskeskuksia etsien materiaaleja. Nyt kun heitin vielä täydentävän tilauksen Kangastukun suuntaan, alkavat kankaat olla kivasti kasassa, ja kohtapuoliin saa alkaa se ihana ompeluosuus. Siis oikeasti ihana. Tiedän että moni cosplayharrastajakaan ei niin kamalasti välitä siitä ompeluhommasta, mutta itse koen sen kivaksi hommaksi, vaikka se toisinaan kirvoittaakin kyyneleitä, raivoa ja kirosanoja. :'D

Siipiä

Noniin, nyt pienen cosplaylagaamisen jälkeen voisin heitellä vähän jotain noista Aradian siivistä, kun niistä jonkinmoista wippimateriaa tuli räpsittyä. Tämä oli eka kerta kun tein mitään tämänkaltaista, joten tekotapani eivät ehkä ole ne ultimaattisen parhaat, mutta ainakin omasta mielestäni siivistä tuli silti varsin toimivat. Pahoittelen jo etukäteen sitä miten huono olen selittämään asioita, mutta ehkä tuosta jotain selvää saa kuvamateriaalin kanssa.

Aloitin homman tietysti tutkailemalla siivistä löytyviä kuvia, ja päädyin tekemään niistä hieman pienemmät kuin mitkä ne tuossa alkuperäisessä kuvassa ovat ihan käytännöllisyyden vuoksi. Pohjatyöksi selailin myöskin läpi monenmonta siipitutoriaalia ja cosplaykuvaa, jotta sain muodostettua jonkinmoisen ajatuksen siitä, mistä noita alan rakentelemaan.

Ensimmäiseksi taivuttelin nuo raamit 1,5 mm paksusta rautalangasta mallikuvaa välillä silmäillen. Jätin molempiin päihin ylimääräistä tautalankaa, jonka taitoin osoittamaan poispäin siivestä: kun molempien siipien ylimääräiset pätkät kiepsautti yhteen kiinnittyivät ne kätevästi yhteen, ja syntyi keskiosa josta ne voi kiinnittää selkäänsä. Itse siiven keskiosan sisäpuolelle laitoin vahvistukseksi samaista rautalankaa poikkisuunnassa, jotta siipi pysyisi muodossaan eikä pyrkisi vääntyilemään kaikenmaailman suppumutkille. Maalasin raamit akryylimaalilla, ja kietaisin noiden väliosien ympärille lätkäteippiä.

Seuraavana vaiheena oli se, jota en odottanut kovin innolla: päällyskankaan kiinnitys raameihin. Kuumaliimapyssy oli kuitenkin harvinaisen mukava kaveri, enkä oikeastaan edes kamalan pahasti feilaillut tässä vaiheessa, ainakaan noin itse siipien osalta, sormien tulikuumalla liimalla polttelu nyt lähinnä kuuluu asiaan ja niin edelleen. Kankaana käytin organzaa, sillä sen läpinäkyvyys ja hienoinen kimaltelu sopi mielestäni perhosmaisiin siipiin hyvin. 

Liimaaminen nyt ei ollut kovinkaan kummoista salatiedettä, lyhyesti sanottuna leikkelin kankaaseen lovia jotka ulottuivat reunasta tuohon raamin alkuun, laitoin liimaa rautalangan päälle, ja taitoin kankaan sen päälle. Työvaiheesta alla vähän pointless palikkagiffi, oli vaan pakko kokeilla sellaistenkin kanssa leikkimistä. :'D Tuon ekan liimailuvaiheen jälkeen kävin reunat vielä uudelleen läpi, leikellen kaikki ylimenevät kankaanreunat pois, ja lisäillen liimaa jotta kangas varmasti pysyisi paikallaan eikä lähtisi karkaamaan mistään.

Mitä kauemmin tuijotan tätä sitä enemmän se alkaa naurattaa

Liimausvaiheen jälkeen siivet saivat hautua omassa rauhassaan aika kauan, sillä en oikein päässyt lopputulokseen siitä, mistä nuo kuviot tekisin. Organza kun on yksi kenkku kangas lävitsepäästävyydessään, eli kaikenmoiset kangasvärit ja muut maalit olivat varsin poissuljettu vaihtoehto, sillä ne jättivät testipalaseen ehkä hailean aavistuksen väriä jälkeensä hulahtaessaan suoraan aluspaperille. Sen jälkeen kokeilin tehdä kuviot toisesta kerroksesta organzaa, mutta se ei oikein onnistunut, sillä kahden organzakerroksen yhteenliimaaminen ei vaan tahtonut toimia, samasta syystä kuin maalaaminenkaan.

Valmis siipipohja. Huomatkaa pieni kontaktimuovinpalanen, testasin sitä miten se tarttuu noihin.

Se ensimmäinen ja alkuperäinen suunnitelma käyttää punaista sellofaania kuvioihin puolestaan kaatui siihen, ettei tuota ihanaista materiaalia kävellyt vastaan oikeassa värissä ja fiksuun hintaan vaikka kuinka googlettelin ja raidasin askartelukauppoja. Lopulta tajusin värillisen kontaktimuovin olemassaolon, ja noudin sitä Hobbypointista toivoen parasta.

Piirsin siis ensin nuo siiven ääriviivat kontaktimuovin paperipuolelle, jonka jälkeen hahmottelin vapaalla kädellä sen sisäpuolelle ne kuviot jotka tahdoin siipeen. Feilasin tosin tässä kohdassa pienesti. En tajunnut että siipi oli piirtovaiheessa väärinpäin siihen nähden kummalla puolella kontaktimuovissa on liima, joten tuo ensimmäinen vedos sai sitten mennä toiseen siipeen --> se ei ole ihan kohdallaan kaikkialta kuten alemmasta kuvasta näkyy, mutta ei tuo nyt liikaa haittaa.

 
Se, miten nuo kiinnitin selkääni on jokseenkin vaikea selittää sanoin mutta yritetään. Paitani selkäpuolella oli siis reikä, jonka läpi pujotin tuohon siipien väliosaan kiinnitetyn rautalankalenkin. Lenkki meni rintsikoideni takaosan, sekä niihin ylemmäs virittämäni toisen samansuuntaisen luiskan alle, joten siivet oli helppo lipsauttaa päälle ja ottaa pois. Piirsin hahmottavan kuvan hhaha vasemmalla siis selkäpuoli. Tuon ylimääräisen liuskan funktio oli nostaa siipiä hieman ylemmäs, ja samalla pitää ne tiiviimmin kiinni selässäni, sillä vain yhdellä tukipisteellä ne olisivat killuneet edestakaisin ja ympäri. Tuo kiinnityssysteemin mietiskelyvaihe kyllä vei jonkinverran aikaa ja aivosoluja.

Toivon että tästä nyt sai jotakin irti, en ole itse mikään paras tutoriaalienväkertäjä. :'D Loppuun vielä keventävä kuva kaikkien siipikuvien jälkeen: lakkasin nuo sarvet satiininhimmeällä akryylilakalla, josta niihin tuli tuollainen mukavan hillitty kiilto.

Back from space

Taas on ehtinyt tovi vierähtää conista ilman höpinää, joten tässäpä sitä sitten tulisi! Jos lyhyesti sanotaan, oli Tracon aivan mahtava, vuoden paras coni tähän mennessä, oli kivaa. Laiskat lopettaa lukemisen tähän, mutta sepitän kuitenkin vähän pidemminkin, because I can!

Kuljimme Tampereelle junalla perjantai-iltapäivänä, ja sen tavaramäärän kanssa mitä minulla oli mukana, oli paikasta toiseen raahautuminen ihan mielenkiintoista. Mukana kun oli yksi vedettävä matkalaukku, yksi iso urheilukassi, sekä iso ihanasti tuulen mukana viuhuva pahvi/voimapaperi - pussukka, jonka välissä kuljettelin siipiä, jotta ne pysyisivät nätisti kasassa ja ehjinä perille asti. Äiti totesi paketista, että se näyttää siltä kuin kuskaisin jotain arvokkaampaakin taulua mukanani, ja saletisti joku koittaa kähveltää sen minulta matkan aikana, mutta onnekseni tälläisiä yrityksiä ei ilmennyt. :'D Tein perjantai-aamuna vielä viimeiset ompeleet Aradian paitaan, sillä siipivirityksieni kiinnityssysteemin vaatima aukko oli unohtunut tehdä. Kun olin mittaillut sopivan kohdan ja koon aukolle, leikkasin palan irti, ja alta paljastui jotain mille repesin aika hysteerisesti..

Creepy sotka on creepy. :'D
Pidin paidan välissä tuollaista mainosläpyskää etten vahingossakaan leikkaisi läpi etupuolesta.

Majotuimme Omenahotellissa (Tampere II), ja vaikka yleisesti olen pitänyt omenahotellikokemuksia positiivisina, täytyy tällä kertaa myöntää että ei näin. Huone oli ensinnäkin ihan saakelin jääkylmä iglu, ja koska minkäänlaista termostaatti-säädintä ei löytynyt, täytyi tästä vain kärsiä. Olisi ollut ihan jees jos olisi tajunnut ottaa esim. villasukat mukaan, sillä varpaat olivat aivan jäässä jos sillä lattialla erehtyi ilman sukkia hipsimään. Toisekseen, suihkun lattiakaivoa ei ilmeisesti oltu avattu ja putsattu ikuisuuksiin, sillä se ei vetänyt about ollenkaan, ja suihkussa ollessaan piti vedentulo välillä laittaa kiinni, jotta vesi ei tulvisi huoneen puolelle. Kolmas juttu ei niinkään liity itse huoneeseen, vaan perjantai-illan typeriin bilettäjä-majoittujiin jotka eivät osanneet rajoittaa volyymitasoaan lainkaan. Combotettuna kylmyys + meteli, en nukkunut ensimmäisenä yönä kuin ehkä tunnin, loput vain pyöriskelin levottomana, odottaen että nukkumatti kävisi vaikka nuijan kanssa..

Lauantaina aamu valkeni väsyneissä merkeissä, mutta kyllä se päivä lähti käyntiin viimeistään siinä vaiheessa kun sain cossin ekaa kertaa kokonaisuudessaan peruukkeineen päälle, ja pystyin toteamaan että näyttää ihan hyvältä, vaikka itse sanonkin. Lauantai-päivä tuli palloiltua aikalailla ympäriinsä, ohjelmaa en käynyt katsomassa kovinkaan paljon, mutta laatu korvaa määrän. Ensimmäinen ohjelmanumero oli Cosplayhaaste, joka oli uutuudessaan hauskaa seurattavaa, ja kyllä siitä irtosi naurut jos toisetkin. Toivon mukaan ohjelma löytää tiensä vielä ensivuodenkin tapahtumiin, vaikkakaan en ehkä ihan osallistuja-ainesta itse olekaan, kivaa katseltavaa se oli silti! On mukavaa kun ihmiset jaksavat keksiä ja kehittää jotain uutta ja innovatiivista ohjelma-sarallakin.

Toinen seurattavista on varmaan aikalailla arvattavissa: WCS-karsinnat ja Pukukisa! Oli taas harmi huomata kuinka WCS-karsinnoista olivat jääneet kisaparit tienvarteen, tuntuu jo siltä, että tarvitaan joka toinen vuosi tälläinen reminder siitä etteivät ne karsintapaikat itse itseään täytä, ja sitten taas seuraavaksi vuodeksi ihmiset innostuvat suunnittelemaan ja osallistumaan. Nimim haluaisin itsekin ehkä, mutta voi mistä löytää se pari. Mutta jokatapauksessa esitykset olivat hienoja, ja edustajat ansaitsevat paikkansa finaaleissa! Pukukisan puolellakin oli paljon nättejä ja kekseliäitä pukuja joita pääsi ihailemaan innoissaan.

Käytiin ottamassa kisan jälkeen vielä parit kuvat Aliisasta, ja muutama kuva tohti jopa onnistua melko hyvin! Auringonlaskun tuoma nätti valo toi kuviin mukavan tunnelman. Täytyy kyllä sanoa, että tuosta spotista niiden lintuhäkkien vieressä on tullut jo aika vakkari kuvaamispaikka meille.

Shoottailun jälkeen hotelli kutsui, sillä mielenkiintoista ohjelmaa ei oikein osunut sellaiseen aikaslottiin että olisi viitsinyt jäädä odottelemaan. Hotellihuoneelle paluun jälkeen haikailin hetken niihin K-18 iltabileisiin, jotka tosiaan sijaitsivat melkein hotellimme naapurissa, mutta loppujenlopuksi en päätynyt sinne, vaan sensijaan makasin vaan ihan koomassa järkyttävän päänsärkyni kanssa. Päädyin siis ajoissa nukkumaan, revittyäni ensin itselleni lisäsänky-asiasta toisen peiton ettei tarvitsisi palella niin saakelisti.

Sunnuntai-aamuna meikkaaminen kesti ihan semikauan, sillä ihomaalin kanssa saa aina vähän vängätä, jotta lopputulos ei jäisi turhan läpikuultavaksi ja läikikkääksi. Jätin tosin taktisesti käsien maalaamisen Tamperetalon päähän, sillä tavaroiden hipeltely ja matkalaukkujen kanto ei olisi ehkä kamalasti auttanut pysyvyyden kanssa. Sunnuntaita voisi kokonaisuudessaan sanoa hieman koomailupäiväksi. Viedessäni laukkuja narikkaan minun piti kaivella toisesta laukustani vahingossa sinne pakkaamani puuteripönttö, ja saadessani sen sieltä ulos.. se tietenkin lävähti auki, ja puolet sisällöstä valahti laukkuni päälle + narikan tiskille.. Se nolotuksen määrä ei ollut mikään pieni! Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, ettei tuota valkoista paholaista lennellyt ollenkaan pukuni päälle, kenkiä nyt lukuunottamatta.

Sunnuntain ohjelmasaldo ei ollut kovin paljon lauantaita kummoisempi, ja se sisälsi vain luennon Kun addiktio iskee - mikä animessa ja mangassa koukuttaa, sekä tuon toisen cosplaykisaosion, eli Esityskilpailu, nettipukukisa ja missimittari. Luento oli hauska ja siellä lenteli ihan hyviä pointteja ja samaistumispisteitä, jotka tekivät siitä varsin viihdyttävän katsottavan, sen enempää erittelemättä.

Esityskisa oli kuitenkin se juttu joka räjäytti pankin. Siis.. wow. Taso on noussut tosi paljon, ja Traconissa se sitten näkyi selvemmin kuin koskaan. Esityksistä näkyi se suuri panostus, ja suunnittelutyö mitä ryhmät olivat nähneet esityksiensä eteen, eikä niitä sellaisia satunnaisia "kuinka kauan tää nyt jaksaa.." -fiiliksiä kamalasti ehtinyt heräämään. Kolmen kärki oli aikalailla samoilla linjoilla oman mielipiteeni kanssa, etenkin voittajien suhteen. Kuten Rora jo lavalla totesi, olisin minäkin enemmän kuin innoissani jos pääsisin katsomaan Operaatio Frederikin tykitystä ja heittäytymistä vaikka täysimittaisen musikaalin pituudessa! Kakkossijan Rituaaliesitys oli myöskin hieno, koreografiat sujuivat ihanan sujuvasti ja eläytyneesti, ja jotenkin kokonaisuudesta tuli juuri sellainen fiilis että he olisivat suorittaneet oikeastikin jonkinlaista rituaalia lavalla.  Kolmossijalle päätyneet lapset Liikkuva linna -esityksensä kanssa puolestaan vetäisivät allekirjoittaneellekin lievästi tipan linssiin. Niin hienoa, sekä esityksen, että pukujen suhteen, ja täytyy sanoa että se linna kaikkine pikku yksityiskohtineen, valoineen ja savuineen oli todella hieno. Ja kyseinen esitys oli siis tosissaan hieno, ei vain sen takia että pikkulapsia jee, itse kun en edes ole erityisen lapsirakas yksilö.

Jos vielä hieman muita esityksiä siivuttaisin, annan propsini mm. ihanalle Luka Megurinelle, jolla oli tosissaan ne tanssimuuvit ja esiintyminen hallussa! Itseäni ärsyttää usein se, kun ihmiset ovat tanssivinaan lavalla, ja sitä ei selvästikään ole harjoiteltu kunnolla, tai esitys menee vain lavaa ympäriinsä haahuilemiseksi. Jos lavalle menee tanssimaan, olisi se sitten paras osata edes jotenkin, ja jos ei ennestään osaa, niin sitten se opetellaan ennen esitystä. En tarkoita tätä nyt mitenkään pahansuovasti, mutta itse en saa huonosti harjoitelluista tanssiesityksistä muuta kuin lievät myötähäpeäfiilikset. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja niin edelleen, harjoittelemalla sen vain oppii.

Nettipukukisaan oli myöskin poimittu hienoja cosseja, joista nyt en osaa sitä tarkemmin sanoa mitään erikoista. Jossain kyseisen kisan puolivälissä päätäni alkoi särkemään aika jäätävästi, ja Missimittarin aikaan tuntui jo siltä että pitäisikö lähteä rämpimään ulos, mutta sinnittelin kuitenkin loppuun asti koska en tahtonut missata mitään. Missimittari oli.. jännä. En oikein vieläkään tiedä mitä kyseisestä formaatista ajattelen, mutta jospa se siitä kehittyy jos järjestetään uudelleenkin. Faunit olivat kyllä ihan superhieno pari, ja miehen napakarvoista(?) lähtenyt pukuiluidea oli jotenkin tosi hauska lähde. :'D

Päättäjäisiä emme jääneet seuraamaan, joten Pukukisan jälkeen suuntasin hieman horjuvaisin askelin kohti pukuhuonetta, ja sain heiteltyä päältäni ne epämukavimmat osat cossista, eli sarvet, ja siipien kiinnitysasiat paidan alta. Saimme kyydin kotiin ystävältäni, josta olen tosi kiitollinen, ja nukuinkin päälle puolet matkasta, vaikka yleensä en edes saa nukuttua automatkoilla. Ehkä se oli se perjantai-lauantai yön univaje joka sai minut sammumaan tuossa kohdassa. Aradian puvusta en saanut ainuttakaan kuvaa tuon hieman lagisen fiiliksen vuoksi, mutta enköhän tule vetämään tuon päälleni vielä uudemman kerran, joten sitten siis! 

Nyt conivuosi alkaa vedellä jo viimeisiään, vuoden viimeisen conin paikan tosin vie vasta CosplayGaala marraskuussa. Saatoin ehkä tuossa hetki sitten klikkailla ilmoittautumisen cosplaykisan aloittelija-osioon, joten sieltä minut voi sitten bongata jos nyt en jänistä. :'D En voinut jättää tätä tilaisuutta väliin, kun kerrankin tuohon aloittelijoiden sarjaan sai ilmoittautua sen perusteella, ettei ole koskaan ole ollut kisassa. Itse kun olen arkaillut vähän sen kokeneiden sarjaan ilmoittautumisen kanssa siksi, koska en ole siellä lavalla kamalasti ollut, joten koen itseni enemmän aloittelijaksi sillä osa-alueella, vaikka pukuja olenkin vääntänyt jo jonkinmoisen määrän. Pukuvalinnasta ja muusta moisesta lisää joskus myöhemmin.

I'm ready!

Hiphei vaan! Tracon koputtelee jo ihan nurkan takana, ja nyt ollaan niin iloisissa asetelmissa, että molemmat cossini ovat valmiit. Enää tarvitsee stressata tuota tavaramäärää minkä joudun mukanani junalla raahaamaan, mutta pakkaamisen kimppuun hyökkään sitten hieman illemmalla. Voisin toki kertoa vähän mitä aion cossata milloinkin, kun en ole sitä tainnut vielä mainitakaan kertaakaan.

Lauantain puku aiheuttaa minussa pientä hilpeyttä, sillä päätin sen lainkaan muistamatta Traconin kunniavieraita, joten kuinkas ollakaan, hahmosuunnittelija sattuu olemaan paikalla, aika awesome. Kyseessä on siis niinkin nostalginen hahmo kuin Muumien Aliisa. Olen ihan innoissani tästä cossista, sillä Aliisa on aina ollut oma lempihahmoni Muumeista, ja idolini jo silloin pikkunaperona.

Alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopimaton
peruukki olikin tähän tarkoitukseen täydellinen!

Itsepäiset langanpätkät mur. Vastaanotetaan saumuri..

Saa nähdä olenko Aliisan puvussa aivan koko päivän, voi olla että jos esim. iltabileet tms houkuttelevat, vaihdan päälleni jo tutuksi käyneen Roxyn. Tosin nyt olen uusinut cossia vähän, sillä kuten aikaisemmin kerroinkin, Ropeconin iltasateissa lähmäistynyt peruukki on nyt saanut uuden stailauksen. Vanhalle paidallekin kävi hieman köpelösti heitettyäni sen sateen jälkeen pesukoneeseen: printti ei oikein kestänyt ja on nyt hyvin murtuneen näköinen. Ostin kuitenkin hommaa varten uuden paidan, ja printin siihen maalaileminen on tämän illan tai yön hommana. Ei voi mitään, yö on vain sitä kaikkein tuottavaisinta aikaa. Päivän puolella hoituvat ompeluhommat, joita ei kerrostalossa viitsi alkaa turhan myöhään mekkaloimaan, ja illan sekä yön puolelle menevät nuo näpertelyhommat.

Paluu asiaan jälleen. Sunnuntaille saan nyt vihdoin otettua tuon Aradian God Tier -puvun, kunhan vielä käyn tänään ryöväämässä läheisen pahvinkeräyslaatikon, jotta saan tehtyä siiville suojakotelo-asian kuljetusta varten. :'D Dyykkaus kunniaan, ei jaksa maksaa peruspahvista liikaa. Siivet saavat ehkä oman postauksensa jos nyt jaksan sen julkaista, olen ehkä surkein ikinä selittämään miten olen tehnyt asioita, enkä usein innostukseltani ja käsiparien puuttelta ehdi kuviakaan räpsimään jokaisesta vaiheesta.

Valmiit siivet.

Ilman siipiä ja huppua, jotka
valmistuivat vähän myöhemmin.

On hauska fiilis kun voi lähinnä vain olla ja oleskella näin päivää ennen Tampereelle lähtöä, vailla stressiä siitä että pitäisi saada puku valmiiksi ja aika on tiukilla ja kääk. Nyt vaan mietin kerta toisensa jälkeen molempia pukuja ja niiden kaikkia osia, ja stressaan siitä että onhan kaikki nyt ihan oikeasti valmista ja muistanhan ottaa kaiken  mukaan. :D

Väriongelmia

Kuten viime postauksessa totesin, saivat Traconin suunnitelmani kokea pienoisen muutoksen, koska peruukki jonka sain ei oikein vastannutkaan odotuksia, tai tarkemmin sanottuna myyjän kuvaa. Koska kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, niin kuvatodisteita seuraa.

Vietin tapani mukaan vallan mahtavasti aikaa siihen, että etsin eBayn ihmemaasta sen parhaimmanvärisen ja -mallisen peruukkiyksilön, ja ylläolevan kuvan kuitukasa oli värisävyltään juuri täydellinen tarkoitukseeni, joten päädyin sen tilaamiseen. Olin iloinen kun löysin noin hyvänvärisen yksilön, joka olikin tarkoitettu juurikin sille hahmolle jota Traconiin olin suunnitellut.  Ja hahmohan siis oli tällä hetkellä pyörivän La Storia Della Arcana Famiglia -sarjan ihanainen Felicita.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Päivän-parin päästä katsoin eBay-tiliäni sen toivossa että tilaamani asiat olisivat shipattu, ja olivathan ne. Tosin jokin oli hieman pielessä, sillä siinä vaiheessa peruukin kohdalla oleva kuva olikin tämän värinen:

Tuossa vaiheessa fiilikset oli suoraan sanottuna tasoa voi kettujen kevät.. Etenkin kun peruukki ei ollut se maailman halvin yksilö. Odottelin siinä sitten ihan sormet ristissä peruukkia saapuvaksi, jotta pääsisin näkemään minkävärinen se nyt sitten ihan oikeasti on, ja paketista paljastui seuraavan kuvan värinen pettymys:

Lienee aika selvää ettei tuo alkuperäinen kuva ihan vastannut tätä perille asti päässyttä tapausta, joten kyseistä cossia varten tätä ei oikein voi käyttää. Positiivisia puolia tuosta kyllä löytyy, ja sinällään tuo on peruukkina aivan ihana kaikessa tuuheudessaan, pehmeydessään ja purkanvärisyydessään, joten eiköhän tuolle ja sen kaverina tulleille saparoille vielä jonkinmoista käyttöä löydy.

Huono puoli on nyt vain se, että Traconin toinen cossi on hyvin auki. Lemppasin nimittäin sen Sethin jonkin aikaa sitten pois syistä x ja y, joihin liittyy mm se, että puku alkoi syömään hermojani sellaisella innolla, etten kokenut hommaa enää mielekkääksi. Minä kun en jaksa tehdä mitään cosseja hampaat irvessä, vaan tahdon nauttia myös siitä tekoprosessista, joten totesin fiksummaksi siirtää puvun myöhempään ajankohtaan. Saa nähdä mitä siellä Traconissa sitten nähdään, muutama idea kyllä löytyy, joten enköhän tässä kahdessa viikossa vielä saa jotain simppeliä aikaan. ^^

Kenkä

Luova otsikointi on luovaa. Lupailin Animeconin jälkeen että jonkinlaista wippipostausta kirjoittaisin, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ompelujutuissa ei ollut taaskaan mitään niin kovin ihmeellistä, joten keskityn enemmän noihin muihin yksityiskohtiin, vaikkakin tuntuu että nekin meni tosi peruskaavalla, mutta hei, joskus toisen basicjuttu on toiselle uusi juttu! 

Ensinnäkin, sille joka keksi nuo tuollaiset paketit: fuck you ja niin edelleen ♥. En ole tainnut vielä kertaakaan saada avattua tuollaista ilman edes pientä ketutusta ja sormikuolemia. Muistan hyvin jo silloin joskus pikkulapsena kun sai jonkun uuden lelun ja se oli tuommoisessa pakkauksessa, itkuhan siinä vaan meinasi tulla kun ei meinannut millään saada sitä sieltä hapettomasta vankilastaan ulos. :,D Mutta takaisin asiaan.

Nian kengiksi tarkoitetut popot kokivat aikamoisen muodonmuutoksen. Koska olen liian innoissani aina kun aloitan jotain, en tietenkään muistanut ottaa lähtöpisteestä kuvaa, mutta yksinkertaisuudessaan: nuo kengät olivat mustat, ja jalkapöydän yli meni about 5cm leveä remmi, jonka raa'asti revin ja näpelöin irti. Maalasin kengät tuttuun tapaan akryylimaaleilla, ja kerroksia tuli yhteen kenkään joku viitisen kappaletta, jotta väri olisi omaan silmääni totaalisen peittävä.

Maalailun jälkeen oli aika liimailla nuo yksityiskohdat paikoilleen. Kuten kuvasta huomaa, ehdin taas kiinnittää yhden osan jo ennen kuvan ottoa, koska ei sitä kameraa nyt vaan voi muistaa. Seuraavaksi liimasin kantapään kohdalle tuon pienen punaisen lenkki-asian, jonka funktio on pitää nilkkaremmi paikallaan. Sen jälkeen asettelin kantapään sisäpuolelle nuo ylimmäiset punaisen ja keltaisen softiksenpalan, sillä kengät olivat itselleni hitusen verran liian isot, enkä tahtonut niiden lonksuvan jalassa. Ne toimittivat kyllä tehtävänsä tiivistäjänä varsin hyvin. Viimeiseksi liimailin tietenkin vielä nuo kuvassa alimpana sijaitsevat fimokoristeet paikoilleen valkoisen liuskan päälle.

Valmis!

Kasaanliimailun jälkeen lisäsin kenkiin vielä pohjalliset, jotta istuvuus parantuisi lisää, ja kantapään alle jäävät softiskerrokset eivät painaisi jalkapohjaan ärsyttävästi. Näillä metodeilla onnistuin saamaan kengistä varsin passelin kokoiset omiin jalkoihini, eivätkä ne hanganneet ja lonksahdelleet jalassa joka askeleella.

Blingblingiä ja katu-uskottava heppavihko

Vyökin oli aikalailla samoja materiaaleja: pohjan vyö-osa + nuo pienet pystypalkit ovat softista, ja ympyrä-asiat fimoa. Fimo-osat ovat lakattu, siksi ne kiiltävät noin hauskasti. Jokin harakka minussa kokee suurta vetoa tuohon herkulliseen kiiltoon, ja näyttäväthän nuo paljon enemmän jalokiviltä tms lakattuina kuin lakkaamattomina, ja kaikenmaailman pienet sormenjäljet häipyvät kiillon alle aika hyvin piiloon, vertailukuva. Olisi kyllä hotsittanut enemmän kuin vähän päästä testailemaan korukivien valamista hartsista, mutta lopulta rahapussi sanoi ei suunnitelmilleni. Ehkä ensi kerralla sitten kun johonkin moisia tarvitsen.

Ompeluhommissakaan ei ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Käytin perus yläosan kaavaa, jota helmaa pidensin hieman, ja kaula-aukkoa pienensin. Ja kuten huomaa, teen tuollaiset pikkumuutokset vaan suoraan kankaalle, ja suurimmilta osin vapaalla kädellä. Tähän mennessä se on toiminut varsin hyvin. Yläosan kaavan lisäksi käytössä oli kaava mekon sivulärpäkkeisiin, joka näkyykin tuossa oikeassa yläreunassa. Haastavimat kohdat koituivat oikeastaan vain vuorituksesta, joka ei sekään ollut mitenkään kovin kummoinen homma näin yksinkertaiseen vaatekappaleeseen tehtynä. Puvun vanha hame kelpasi käyttöön uudelleen, pienen kaventelun jälkeen, joten sitä ei tarvinnut alusta asti väkertää. Täytyy kyllä sanoa että ihmettelen suuresti mihin ne sentit ovat minusta hävinneet, sillä en itse mitään suurempaa muutosta itsessäni näe. :D

Joitain pieniä kohtia puvusta olisi ehkä voinut tehdä toisinkin, mutta kaikenkaikkiaan olen kyllä ainakin toistaiseksi varsin tyytyväinen. Katsotaan josko saan puvusta vielä kuviakin jossain vaiheessa, niin näkyisi se lopputulos ja kokonaisuus, vaikka eipä tuo nyt loppujenlopuksi paljoa siitä vanhasta eroakaan. Kuvat on kuitenkin aina ihan kiva juttu.

Wippimateriaalia olisi vielä Aradian puoleltakin, mutta en nyt tähän postaukseen viitsi änkeä enempää, joten taitaapa tuokin puku saada oman postauksensa joko ennen tai jälkeen Traconin. Sormet ristiin nyt että saan vihdoin tuon ketkun puvun otettua mukaan. :D Toistakin Traconin cossia tuli aloiteltua, mutta se lievästi sanottuna tyssäsi asiaan nimeltä peruukki. Mutta siitä lisää seuraavassa seuraavassa jaksossa ja niin edelleen.

Ropexy

Ropeconissa tuli pyörähdettyä lauantain verran, ja olen iloinen siitä että sinne menin! Oli hyvin hauska päivä joka sisälsi kivojen ihmisten kanssa hengaamista, photoshoottausta, derppaamista unohtamatta. Melkein nolottaa jo taas myöntää että en saanut sitä Aradiaa mukaan vieläkään. :'D Olin vielä edellisenä iltana vakaasti sitä mieltä, että laitan puvun päälle vaikka mikä olisi, mutta pieni vilkaisu lämpömittariin aamulla laittoi vähän kiviä rattaisiin.

Koska paahtumiskuolema ei kamalasti innostanut, niin vähemmän yllättävästi päälle päätyi taas Roxy. Tällä kertaa se tosin oli vallan mahtava asia, sillä vihdoin, oi vihdoin, sain kuvia kyseisestä cossista! Kiitokset kuuluvat nimimerkille Ecca1, jonka kameraan taltioitui sekä enemmän että vähemmän derppiä materiaalia, kiiitos sinulle! ♥ Oli mukavaa kun kuvaaja oli tuttu ja turvallinen, eikä kameran edessä tarvinnut kummempia patsastella. Itseasiassa minulla oli sellainen fiilis että derppasin vaan ympäriinsä kokoajan, mutta kuvamateriaali on siitä huolimatta varsin käyttökelpoista, kiitokset tästä kuulunevat kuvaajalle!

Itse coni oli aika tosi jees kokemus, ja poikkesi aika paljolti noista animujapaniconeista, ihan jo sillä, että kävijäkunnan keski-ikä oli hippasen korkeammalla, ja täten fiilis paikalla oli varsin rento ja harmoninen, kun turha kiljunta ja kyseenalainen käytös loisti (suurimmaksi osaksi) poissaolollaan. Itse en ostanut lippua tapahtumaan sillä olen tyhjätaskuinen pummi, mutta ensivuonna saatan toimia toisin, sillä muutaman kiinnostavan ohjelmanumeron lisäksi ne Tanssiaiset sekä niihin liittyvät harjoitukset olisivat kiinnostaneet aika luvattoman paljon. Katsotaan sitten ensivuonna.

Ulkona hengaaminen oli kyllä sään puolesta oikein mukavaa, vaikkakin kuuma tuli, ja itse onnistuin jopa saamaan selkeän rusketusrajan yläselkääni. :'D Seisoin nimittäin yhdessä vaiheessa paikallani selkä aurinkoonpäin jonkun kymmenen minuuttia, ja kyllä se vaan porottikin hhuhuh. Itse kun rusketun todella helposti, jota vihaan, en halua, yhyy. Mutta no can do ja porkkanat on liian hyviä.

Ilma tosin muuttui äkkiarvaamatta illalla, kun olimme tapahtumapaikan läheisellä rannalla istuskelemassa: yhtäkkiä alkoi sataa kuin saavista kaatamalla! Siinä vaiheessa kello oli jotain kymmenen pintaan, ja sateen hieman tauottua tuli sopiva hetki hipsiä kotiin. Ehdimme bussiinkin juuri sopivasti, ja ilma näytti rauhoittuneen.. Kunnes sitten saavuimme Rautatieasemalle jossa piti nousta ulos bussista; suddenly, supersade! Tuli kastuttua aika mukavasti, jonka vuoksi mm. tuo peruukki kaipaa nyt pienoista pesuoperaatiota ja uudelleenstailausta, hnngh do not want.

Oikeastaan kamalasti muuta sanottavaa ei ole, sillä hengaamisen ja photoshoottaamisen (+ muiden kuvasessioiden stalkkaamisen) lisäksi ei oikeastaan tullut tehtyä mitään niin kummallista. Heitän loppuun vielä pari kuvaa lisää, nyt kun niitä kerran sain. Ilmeily kunniaan!

Animeasd, otsikointiongelma

Animeconista on nyt toivuttu parin viikon verran, joten kaipa siitäkin pitäisi jonkinlaista tekstiä saada suollettua. Voin sanoa että tekstin kirjoittaminen viivästyi lähinnä sen vuoksi, että omat insipikseni kirjoittaa tekstiä ilman kuvia eivät ole kovin suuret, ja kuvasaalis conista on hyvin vähäinen. Mutta lyhyestä virsi kaunis. Matkasimme tosiaan Kuopioon ja takaisin PC'n (lue:Sannan) järkkäämällä conibussilla, jolla matkat sujuivat mukavasti, ja rutkasti edullisemmin kuin VR:n jytyhinnoilla. Saman bussin käyttöä tulevaisuudenkin conimatkoilla on ilmeisesti odotettavissa, jota odotan kyllä innolla, sillä homma vaan yksinkertaisesti toimi, ja henkilökunnan puolellakin oli hyvin mukavan tuntuisia ihmisiä. :)

Lauantaina cossina toimi tosiaan se Nian paranneltu versio, joka oli osittain mukava, ja osittain epämukava päällä. Muuten puvusta lähes kaikki osat olivat hyvät, kengät eivät hiertäneet, eivätkä osaset tipahdelleet tielle, mutta ongelma lähtikin yllättäen alusvaatteista. Halppis-urheilurintsikat.. eivät toimineet. En tiedä mikä siinä oli, mutta siinä kohdassa kun olimme katsomassa cosplaykisaa alkoi tulla paikoitellen sellainen lievä fiilis, että hengitystila on liian rajattu, eikä täten henki kulje kunnolla. Ja ei, en ollut tunkenut itseäni viittä kokoa liian pieneen vaatteeseen, joten tästä ei ollut kyse. Tämä ahdistus ei onneksi kuitenkaan ollut kokoaikaista, ja kestin ihan hyvin siihen asti että joskus viiden aikoihin pääsin vaihtamaan pukua. Mutta voin sanoa että helpotus se oli, kun tuon vempeleen sai pois päältään.

Ohjelmasta valikoin lauantaille muutaman tunnin cosplayputken kello 11-12, ja 13-17, eli katsoin luennon "Roinasta loistokkuuteen - Hyviä proppeja tyhjästä nyhjäisemällä", Cosplaykisan, ja luennot "Cosplayesiintymisen ABC" ja "Cosplayn ainainen ongelma, kun oma naama ei riitä". Jos pidetään virsi lyhyenä, niin jokainen ohjelma onnistui viihdyttämään ja pitämään kiinnostuneena, eli katsoisin samanlaista settiä uudelleenkin jos sitä tarjolle tyrkättäisiin.

Ohjelmien välissä hypiskelin hieman ympäriinsä jne, ja se asia joka pisti silmiin, tai pikemminkin korviin, on varmaan arvattavissa. Se yaoimies. Tähän mennessä esim Desuconeissa käydessä on ollut se hyvä puoli, että noita kauniita, raiskauksia ja homopornoa ylistäviä huutoja on päässyt karkuun ihan vain poistumalla myyntipöytäsalista, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista tapahtumapaikan rakenteen vuoksi, joten mihin vain menitkin, sait kuunnella noita sulosointuja. Siis markkinointikeinonsa kullakin jne, mutta hieman voisi kuitenkin rajoittaa, ja vähintäänkin sen puolelta millaista läppää sieltä heittelee. Esimerkiksi raiskausläppä ja huorittelu ei ihan oikeasti ole hauskaa. Jos sellainen tavara fiktiohahmoilla höystettynä on se mikä saa kellosi tikittämään niin good for you ja niin edelleen, mutta eiköhän ne hullut sen puuronsa löydä vähän vähemmälläkin tyrkytyksellä ja sivullisten järkyttämisellä.

Saalis. Venus Versus Virus 4+5, Gurren Lagann 5 ja Pandora Hearts 1. Nuo VVV't ostin tosin jo Helsingin päässä
Fantsusta matkalukemiseksi. Ja Gurren Lagann irtosi vitosella ♥!

Iltabileitä varten vaihdoin puvuksi jo lähes vakkariksi muodostuneen Roxyn, joka on aikalailla se lempparipuku tällä hetkellä, ja yksinkertaisuudessaan mukava päällä. Tunnen oloni niin mukavaksi kyseisissä vermeissä ja rakastan hahmoa muutenkin, joten tämä on aina ensimmäisenä mielessä kun pitää keksiä johonkin väliin cossi. Joskus cosplayn kanssa tahtoo tulla sellainen lievä epämukava olo, ja alkaa mietityttää näytänkö muiden silmiin ihan luvattoman pöhköltä, sovinko hahmoon loppujenlopuksi ollenkaan ja niin edelleen, mutta Roxyn kanssa sitä fiilistä ei tule, ja viihdyn nahoissani, josko näin asian muotoilisi. Voisin innostua sepittelemään asiasta pidemminkin, mutta jääköön tämä tähän tällä kertaa.

Iltabileistä käytiin katsastamassa molemmat, sillä alaikäisten puolen discomeininki ei tanssimisesta vähemmän piittaavaan seuralaiseeni iskenyt, vaikka itse tunsin suurta vetoa tanssilattiaa kohtaan. Nuo yläikäisten bileet taas.. no jaa. Ihan ensimmäiseksi suuri miinus opastuksesta. Suunnistettiin ohjelmalehden kartan mukaan, ja päädyimme kävelemään jonkinmoisen lenkin, sillä bilepaikka oli merkitty täysin väärään kohtaan karttaa, syystä tai toisesta. Loppujenlopuksi pääsimme kuitenkin perille pienellä googlauksella ja Animecon-ihmisten seuraamisella. Bilepaikka oli kyllä jokseenkin jännä, sillä se oli varsin pilkkopimeä loukko, jossa sai aikalailla huutaa saadakseen viestinsä perille. Musiikki oli kuitenkin paljon suuremmin omaan makuuni kuin alaikäisten puolella, mm. FFVII'n soundtrack oli hyvin edustettuna. ♥ Ja ruudulla DJ'n takana pyöri Happy Tree Friendsiä, joka oli jokseenkin hauska oivallus, oli ihan jees katsoa sitä sitten baarissa, kun en muuten ole kovinkaan syttynyt tuolle. :'D Viihdyimme paikalla tunnin-pari, sillä jonkun random humppabändin lavalle kipuaminen sai lähinnä niskakarvat pystyyn, ja siinä vaiheessa nukkuminen tuntui paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Sunnuntaina aamu alkoi luonnollisesti tavaroiden pakkailemisella, sekä hotellin aamiaisesta nauttimisella, ja toki myös laittautuminen conipäivää varten kuului ohjelmaan. Etukäteissuunnitelmista poiketen Aradia ei tahtonut nyt päästä mukaan tälläkään kertaa ihan niiden siipien ja niiden kuljetusongelmien takia, johon palaa jo hermo, sillä haluaisin käyttääkin tuota pukua jossakin joskus. Katsotaan josko sitten huomenna Ropeconiin suunnatessani laitan tuon päälleni.

Päälle päätyi sitten Durarara!!n Mika Harima, joka oli varsin nostalgista, sillä kyseinen on yksi ensimmäisistä cosseistani. Cossiin sisältyy muunmuassa Punanaamiosta ostettu peruukki, joka toimii kyllä tehtävässään sinällään, sillä se on varsin reippaalla kädellä talkattu liian kiillon karsimiseksi, ja peruukin päällä käytettävä pipo peittää pienet rakoset joita takaraivolta löytyy. Päädyin kuitenkin vaihtamaan cossin vielä kesken päivää, sillä peruukin kuitu on niin karheaa, että se ärsytti ja kutitteli käytettäessä hieman liikaa. Loppupäivä siis kului Roxyna jälleen.

Ohjelmapuolelta en sunnuntaina niin kamalan montaa asiaa käynyt seuraamassa kuin suunnitelmissa oli. Olimme paikalla senverran myöhään, että aamun ohjelmiin ei tullut ehdittyä, joten ensimmäinen seurattava oli Lolitamuotinäytös, joka inspiroi itseäni taas tyylin suhteen. En ole koskaan ollut mikään täysi loli, mutta olen toisinaan ottanut pukeutumiseen enemmän ja vähemmän vaikutteita tyylistä. Puffit helmat, pitsit ja röyhelöt ovat rakkautta, ja kauniit vaatteet ovat kauniita.
 Muotinäytöksen jälkeen oli suunnitelmissa katsoa Cosplaydeitti, mutta se jono sanoi ei. Myös Hopeanuolimusikaali olisi kiinnostanut, mutta enpä sitten päässyt sinnekään. Tosin toisaalta olen iloinen siitä, että pompin ympäriinsä tuon tunnin ajan, sillä bongailin kivoja fellow homosukkafaneja, ja pääsin mm. maistamaan Gamzeen sophor slimepie'ta, jotka olivat randomiudessaan ehkä conin hauskimpia hetkiä. Tämän jälkeen arvoin josko suuntaisin Parapara -oppitunnille vai Kiukkuisia ämmiä katsomaan, ja päädyin jälkimmäiseen. Ohjelman suunnittelemattomuus toimi hauskasti tässä tapauksessa, viihdyttävyys oli suuri, eikä naurua tullut säästeltyä.

Ohjelman jälkeen kiiruhdimme nopeasti syömään, jotta ehtisimme ajoissa emmekä myöhästyisi bussista. Loppujenlopuksi bussi tosin pääsi lähtemään jonkinverran myöhässä Päättäjäisten myöhästymisen vuoksi, sillä odotimme bussilla matkustaneita kisaajia, jotka nappasivatkin molemmat sieltä pystit mukaansa, joten turhaa odotus ei ollut!

Seuraava tapahtuma johon käyn on todennäköisimmin Ropecon, johon olen suunnitellut meneväni vasta huomenna vaikka tapahtuma alkoikin jo tänään. En ole varma ostanko ihan lipunkin, vai päädynkö hengaamaan vain ulkopuolelle, sen näkee sitten kun paikanpäälle posahdan.  Toisaalta tekisi mieli, mutta toisaalta en tiedä, sillä kukaan ei ole näillä näkymin lähtemässä mukaan, enkä tahdo toistaa Desuconin yksinäisyyttä joka oli harvinaisen hanurista. Toivon mukaan bongailen paikalta tuttuja joiden kanssa hengata, tai vaihtoehtoisesti tutustun uusiin ihmisiin! Heittelen varmaan ensiviikon puolella nuo wippimateriaalit mitä olen onnistunut kuvailemaan pukuja tehdessäni, joten siihen asti, hej då!

Testing testing

Hiphei jälleen! Näin yön edetessä iski tylsyys, eikä vielä nukutakaan, joten mikäpä parempi hetki raportoida pukutilannetta. Olen nyt saanut jopa päätettyä Animeconin cossit, ja tekeminenkin on hyvässä vaiheessa, uskon jopa saavani nämä valmiiksi ennen sitä torstaita ja itkupotkuraivareita. Aradia päätyi sunnuntain puvuksi, ja lauantaille keksin jotain oikeastaan jo kertaalleen nähtyä, mutta versiona kaksi!

Ja tämä mystinen hahmo on siis Gurren Lagannin Nia, se pre-timeskip versio. Hahmo on niin rakkautta, etten yhtään pistä pahitteekseni cossata tätä uudelleenkin, ja puvun uudistukselle on aika montakin syytä. Ensinnäkin se, että vanha puku osoittautui sitä sovitellessani hyvin reilunkokoiseksi, eli olen onnistunut karisuttamaan muutaman sentin vyötäröltäni tämän vuoden aikana. En kuitenkaan tyytynyt puvun kaventeluun, sillä pyrin kehittymään kokoajan, ja uskon tämänhetkisillä taidoillani saavani aikaan paremman asun kuin tuolloin päälle vuosi sitten. Vanhassa mekossa ei mm. ollut vuoritusta ollenkaan, enkä ollut tyytyväinen kaikkiin ompeluratkaisuihin joita tuolloin tein. Lisäksi mm. kengät olivat niin mahdottomat jalassa, että nekin menivät iloisesti uusintaan, muutaman muun yksityiskohdan kanssa. Muutamia hyväksi toteamiani osia kuitenkin käytän uudelleenkin.

Aloitin ompelua vaativien osien tekemisen tänään, ja olen jo päässyt aika pitkälle. On mukavan rentouttavan tuntuista luoda samaa pukua uudelleen, sillä esimerkiksi kaavat ja niihin tarvittavat muutokset on jo kertaalleen tehty ja muistissa, ja voi katsella vanhasta puvusta niitä kohtia mistä ei pidä, ja tehdä ne paremmin uuteen versioon. Kankaan metsästäminen oli taas jotain jännää, sillä Kangastukusta ei löytynyt väriltään ja tekstuuriltaan miellyttävää yksilöä, ja Eurokangaskaan ei tarjonnut mitään uutta joka olisi sopinut tähän, joten päädyin siihen tuttuun ja turvalliseen twill-puuvillaan, josta edellinenkin versio + Aerithin mekko on väsätty.

Itse puvun lisäksi olen testaillut myös meikkijuttuja, sillä se on vaan yksinkertaisesti kivaa. Olen itse aika alkeellinen meikkaus-maskeeraustaidoiltani, mutta tykkään kokeilla uusia juttuja ja harjoitella sitä kautta. Ylläolevassa kuvassa ollut meikki tuntui ihan pelleltä naamassa yksinään, mutta kuten todettu, peruukin päähän laittaminen tasoitti sitä aika paljon, ja kamera sitten söi lopunkin pellemäisyyden, ja oikeastaan lopputulos on ihan jees. Koitin saada luomivärillä loihdittua silmien ympärille noita Nian silmien värejä, sillä tuommoisia piilareita ei ihan joka nurkan takaa kävele, ja myönnän vammaavani vieläkin piilareiden kanssa. En vaan ole saanut itseäni tilaamaan semmoisia, kun en kuitenkaan uskalla laittaa niitä silmiini. :'D


Nyt kun vauhtiin pääsin, voisin jakaa lisää tätä random kokeilulinjaani yhden otoksen verran. Välillä tulee innostuttua uusista hahmoista, ja jos vähänkin potentiaalinen peruukki pyörii nurkissa, niin se johtaa sellaisiin "mitä jos.." -kokeiluihin. Kokeiluihin sisältyy mm. naaman vääntelyä kameralle, joko peilin kautta tai suoralla linjalla, kumpi vain sattuu nappaamaan.

Derp ja mystisen kakkainen peili.

Joo. Legend of Korraa katsellessa rakastuin Asamin hahmoon, sillä hänessä on sopivasti naisellisuutta ja asennetta yhdistettynä, ja tämä iskee minuun. Aradian peruukkikin oli helposti pyöräytettävissä oikeanlaiseen kampaukseen, ja oikeahkon värinen huulipuna löytyi meikkikätköistä, ja vielä kun lisättiin ripaus ilmeilyä oli soppa valmis. Haluan kyllä niiin tehdä tämän cossin joskus, saa nähdä mihin se sopiva sauma sitten sattuu. Inspistä kyllä riittäisi senverran että katsotaan josko se sauma sattuisi tämän vuoden puolelle!