Kukatonta kukankatselua

Tänään tuli käytyä Roihuvuoren Hanamissa, jossa oli PKSC:n (pääkaupunkiseudun cosplayharrastajat) miitti, joka kuitenkin fuusioitui J-rakun porukan kanssa. Kirsikankukat olivat kyllä suurimmaksi osaksi ehtineet jo heittää veivinsä, muutama hassu yksilö siellä puissa vielä sinnikkäästi killui, joten se kirsikankukkapointti oli vähän hukassa, mutta ainakin ilma oli suotuisa! Ihanan lämmintä, mutta pieni tuulenvire joka esti ihan totaalisen sulamisen, ja loppujenlopuksi sai minut jäätymään niin kivasti että oli pakko häippästä paikalta. Itse miittailu oli omalta osaltani aika pienimuotoista, sillä suurin osa paikallaolleista oli itselleni aikalailla tuntemattomia, ja päädyin taas suureksi osaksi istuskelemaan hiljaa paikallani kuin kivi.. : D Argh ujoilu, ärsytän itseäni.

Tai oikeastaan en ole niin ujo kuin miltä toisinaan vaikutan, olen vain taipuvainen miettimään aina kaikkea niin paljon että meinaa pää räjähtää, ja loppujenlopuksi päädyn siihen että ole hiljaa äläkä tee itsestäsi numeroa niin kukaan ei ärsyynny, tai pidä turhan outona. Olen tosiaan itse juuri se tyyppi, joka jää nakertelemaan negatiivisia asioita mitä minulle on sanottu ja hetkiä joina olen vähänkin mokannut ihan turhan pitkäksi aikaa, ja jonka pään sisällä pyörii kokoajan ajatuksia siitä, mitäköhän ihmiset ajattelevat minusta, puvustani tai siitä millainen yleensäkin olen. Se on oikeasti tosi ärsyttävää, kun toisinaan heittäydyn liikaakin lukemaan ihmisten äänensävyjä, ilmeitä ja elekieltä kun he puhuvat minulle tms, ja jään mietiskelemään, että kehtaanko änkeä ihmisten seuraan, vai pitävätkö he minua riesana/naureskelevat silloin kun en ole paikalla. Tähänkin väliin toki voi heittää sen koulukiusaus-faktan, joka on taas yksi ärsyttävä juttu menneisyydessä, enkä haluaisi vedota siihen missään yhteydessä, mutta se on vaan ikävästi jättänyt leimansa siihen millainen olen, ja kuinka vapaasti viitsin itseäni ilmaista. Liika mietiskely ja itsekritiikki on kyllä sellaisia asioita joista haluaisin eroon, mutta ne on vaan kasvanut niin kiinni luonteeseeni, että eroonpääseminen on aika mahdotonta.

Tästä taas johtuu sekin, että joskus en tunne oloani mukavaksi suuremmassa väkijoukossa, jos en tiedä kenen puoleen kääntyä milloinkin, etenkin jos joukkio koostuu lähinnä puolituntemattomista. Ei sillä, ettenkö viihtyisi ihmisten seurassa, olen vain taipuvainen miettimään liikaa, ja se tekee asiat vaikeammiksi kuin ne oikeasti edes ovat.

Avautumista hieman ehkä, mutta aina olo vähän kevenee kun saa purettua fiilikset minitekstiksi. Ja tekstiä kirjoittaessa huomasin että toiset ctrl- ja shiftnäppäimet eivät toimi ja a-kirjain toimii hyvin tahmeasti. Nähtävästi on hyvin kannattavaa kumota juomansa näppikselle. :,D

Baka baka baka

Nyt on bakat bakailtu ja reissusta jäi ainakin suurimmaksi osaksi hyvä fiilis, oli mahtavaa päästä vihdoin pieksämäen conikin katsastamaan. :)  Baka on muutenkin tuollainen mukava vähän pienempi tapahtuma, joissa on toki aina puolensa, mutta ohjelman vähyyden lisäksi ei kummempaa valitettavaa löydy. Cossikisat olivat hienoa katsottavaa; vaikkakin osallistujamäärä oli aika vähäinen, puvut ja esitykset olivat hienoja. Josko sitä joskus itsekin uskaltaisi johonkin show-sarjaan lavallahyppimistä kokeilemaan, ken tietää. Kisojen juonto oli myös iso plussa, se oli oikeasti viihdyttävää eikä huumorikaan tuntunut turhan päälleliimatulta, ja juontajien hahmokemiat toimivat hienosti yhteen.

Noin muuten ei tullut ohjelmien saralla kurkittua kuin Mikä tässä mättää -paneeli, joka olikin ehkä hienoin ohjelmanumero jota olen koskaan käynyt katsomassa. :D Arvostan sitä, miten joku uskaltaa sanoa asioita suoraan, kiertelemättä turhia, ja piiloutumatta sellasen "no emmätiiä, tää on tietenkin vaan mun mielipide, en mä oikeestaan tästä mitään tiiä" -selittelyn taakse. Plus se interaktiivisuus! Paneelilla ja esitelmällä tosiaan on se ero, että paneeliin sisältyy se yleisön osallistuminen, sen sijaan että panelisti vain höpöttäisi ja yleisö istuisi hiljaa. Sellainen pieni tai suurempi provosointi ja muurahaispesän tikulla sörkkiminen on vaan hyvästä noin keskustelun herättämisen kannalta. Kaikenkaikkiaan mahtavaa.

Noin varsinaisen coniajan ulkopuolelta on pakko heittää miinus lattiamajoituspaikasta. Kävelymatka majoituspaikalta coniin oli aika rapsakka, etenkin sunnuntaina kun piti rahdata kaikki kamatkin mukanaan, puhumattakaan iltabilematkasta, joka oli aika kohtuupitkän tuntuinen etenkin siihen aikaan ja siinä lämpötilassa. Päädyttiinkin sitten nappaamaan taksi iltabileistä takaisinpäin. Enkä osannut villeimmissä kuvitelmissanikaan odottaa että majoituspaikalla olisi niin kylmä kuin siellä oli! Sain vetää päälleni kaikki liikenevät vaatteet ennen makuupussiin hyppäämistä että pysyin edes kohtuullisen lämpöisenä. :D Toki se makuualustan mukaanottaminen olisi auttanut vähän, mutta välillä fiilikset oli kyllä sellaiset että ulkona olisi ollut lämpimämpää nukkua. Plus pehmeämpää tietenkin, sillä makuualustan kotiin jättäminen aiheutti myös kovan lattian havannointia, joka ensimmäisenä yönä combotti kylmyyden kanssa nukkumisen sellaisen ehkä max parinkymmenen minuutin pätkään plus epämääräiseen hämärän rajamailla keikkumiseen. Nousinkin lauantaina ylös joskus viiden aikaan, ja koitin kulutella aikaa. Toisena yönä sain jo nukuttuakin jotenkin, joka ehkä johtui jo varsin mojovaksi kasvaneesta väsymyksestä. Muistona mm. varsin kipeitä mustelmia, naminami. :D Nyt ainakin osaan arvostaa vielä enemmän sitä hotellihuonetta!

Matkat coniin ja conista pois puolestaan hoituivat Desubussilla, joka oli ihan jännä kokemus, voitti VR:n ja sen riistohinnat ihan mennentullen, ja seurakin oli hyvää joten matka taittui mukavasti. Ainoa hämmentävä asia oli se, että takaisinpäin lähdettiinkin jo ennen päättäjäisiä, joka olisi saattanut aiheuttaa wtf-momentin jos toisenkin jos en olisi sitä tietoa korviini saanut ennenkuin bussin lähdettyä, hhahah. :D

Cossien kanssa tuli kyllä kiire, sillä tottakai vasta silloin viimetingassa tajuaa miten paljon on vielä tekemättä, ja sitten saakin valvoa pitkään ja herätä aikaisin että tulisi valmista. Viimeiset nepparitkin jätin taktisesti vasta majoituspaikalla ommeltaviksi, ne kun pitää jokatapauksessa ommella käsin, eivätkä vaadi mitään kuivumista tai muuta mukavaa joka veisi aikaa tai vaatisi järeitä työkaluja tai ompelukonetta. Bakassa ensiesiintymisensä saivat siis Lenalee (lauantai) ja Serah (sunnuntai).

Varmaan ainoa kuva jossa en derppaile ihan kamalasti.

Lenalee tosiaan näki vihdoin päivänvalon, niin kauan kuin se on ollut wip-tilassa, eli joko aiheuttamassa harmaita hiuksia ompelupöydällä tai dumpattuna jonnekin laatikonperälle tarpeeksi ärsytettyään. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja päätin tekeväni tämän bakaan valmiiksi, ja niin siinä sitten kävikin, vaikka viimetippaan jäikin. Noin yleisesti olen ihan tyytyväinen pukuun, vaikka muutama kohta toki aiheuttaakin ärsytystä, mutta olen ylpeä siitä, miten jaksoin tapella sen takin perusrakenteen kanssa, ja väkertää kaikki nuo pienet yksityiskohdat. Pikkuyksityiskohtien tekeminen tosin on kivaa, ei sillä. Ehkä osaan nyt tehdä parempia yläosia. Tai sitten saan tapella ensikerralla ihan yhtä paljon, mutta oppii sitä feilaamallakin. Puku oli kyllä päällä harvinaisen mukava, lukuunottamatta kenkiä, joista toinen hiersi mukavasti kantapään auki. Nimimerkillä "kävelin iltapäivällä Poleenilta Agricolalle sukkasiltaan". Mutta cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä.

Sunnuntaina sitten oli Serahin vuoro, jota vähän arkailin, sillä puvusta puuttuu muutama pikkujuttu, ja yksi osa päätti ottaa loparit ja puski värit irti itsestään niin hienosti, että jätin sen sitten suosiolla laukunpohjalle. Note to self: kannattaa käyttää vaan niitä omia maaleja ja laajennella varastoaan, pajan akryylimaalit on ehkä lievästi sopivampia maalauksiin kuin cosplayhyn. Pihiys. Tuon cossin pienen puutteellisuuden lisäksi itselläni oli etenkin alkupäivästä ihan järkyttävän huono olo, ja meinasin vaihtaa cossin pois jo joskus ennen yhtätoista kun tunsin olevani vähän vähemmän edustava, mutta päädyin loppujenlopuksi kuitenkin pitämään sitä koko päivän kun nyt kerran sen aamulla olin päälleni kiskaissut, ja olokin onneksi lähti paranemaan siitä pikkuhiljaa.

Kuvaajan mielestä kengät oli vissiin rumat. :D

Ehkä hämmentävintä Serahin kanssa oli/on se positiivisen palautteen määrä minkä olen puvusta saanut. En muista koskaan aiemmin kenenkään kummemmin kommentoineen pukujani kumpaankaan suuntaan, joten se tuntui tosi jännältä, vaikkei se määrä ehkä olekaan kovin kummoinen joihinkin supercossaajiin verrattuna. Olen kyllä kiitollinen jokaisesta positiivisesta sanasta mikä cosseistani lausutaakin, etenkin näin suhtkoht aloittelevana cosplayaajana se kannustaa tosi paljon kun tuntee tehneensä jotain onnistuneesti myös muiden silmissä. Eli kiitos ♥!

Nyt bakailujen jälkeen alkaakin se varsinainen näpertämisputki, kun cosseja pitäisi saada valmiiksi tuleviin coneihin, enkä tahtoisi jättää taas kaikkea ihan viimetinkaan. :D Onneksi olen kuitenkin edes hieman hahmotellut sitä, mitä pukuja aion mihinkin coniin tehdä, joten tekojärjestyskin on hahmottunut. Nyt vaan toivoimaan että peruukitkin saapuvat ajoissa, se kun on se suurin juttu mihin ei kamalasti voi enää tässä vaiheessa itse vaikuttaa. Mutta niistä tulevista puvuista selitänkin lisää sitten ensi kerralla.