2011/01/31

"Näpit irti!"

Ehkä hieman ranttausfiiliksellä tulee teksti tälläkertaa, mutta tämä on yksi asia jota en vaan voi käsittää. Nimittäin se harrastuksen itselleen omiminen ja uusien harrastajien nyypäksi leimaaminen.

  Miksi pitää omia itselleen jotain joka ei ole oikeasti edes omaa omaisuutta, esimerkkinä nyt vaikka animangasarjat, hahmot ja muut pörröiset asiat. Alkaa vaan aina lievästi ärsyttämään kun joku omii itselleen jotain sarjaa, ja tahtoo teilata kaikki muut jotka sattuvat laskemaan näppinsä siihen, etenkin jos ne vielä tykkääkin siitä! En tajua miten se on Sakke Superfanilta pois, jos joku muu/suuri määrä muita sattuisikin alkamaan fanittaa sitä samaa sarjaa jonka hän itse olisi tiennyt vaikka miten kauan, ei se tietääkseni mitenkään estä häntä katsomasta ja fanittamasta tätä sarjaa siitäkin eteenpäin.

Yksi asian ilmenemistapa on se, miten paljon kapinoidaan suomimangaa vastaan. Kun ilmoitetaan että jokin manga on nyt tulossa suomiversiona, on kapinan määrä valtava, koska voi ei, sittenhän joku saattaa vaikka kiinnostua sarjasta ja alkaa seurata sitä. Miksi pitää omia se manga itselleen, eikä itse saatua lukunautintoa voi antaa muille ilman suurta kapinointia? Tulee nyt ensimmäisenä tietenkin mieleen se kohu mikä nousi Naruton suomentamisesta; pokkareita poltettiin ja itkuraivottiin sitä miten "itqparq meidän ihkuninjasarja on nyt raiskattu kun sitä on helpompi saada!!1" (Huom. en tarkoita tällä väheksyväni itse Narutoa sarjana, ihan hyvä se on!)

Yleisin perustelu suomennoskapinointiin tuntuu olevan se, miten fanikanta ja "nyyppäfanien" määrä kasvaa. Siis for real, ette te kaikki joudu siitä samasta pokkarista taistelemaan veriseen kuolemaan asti, kyllä sitä Narutoakin riittää kaikille. Ja muutenkaan en ymmärrä näitä monta kertaa ilmenneitä nyyppäfani/wnb-otaku/wnb-ernu yms. termejä, mikä pointti niissä on? Miksi kaikille uusille faneille pitää iskeä se leima otsaan, eikä saisi tykätä uusista jutuista ilman pelottavan narutardiporukan vastahyökkäystä. Ja huomattavaa on myös se, että esim. Naruton suomalainen fanikanta oli ihan kohtuullista suuruusluokkaa jo ennen sitä suomijulkaisuakin, mitä nyt on esim. coneissa käydessä voinut havannoida jo konoha-pantojen ja akatsukikaapujen määrästä.

 Ja mitäköhän ihmisillä tuntuu muutenkin olevan suomimangaa vastaan. Jokainen saa lukea ihan sillä kielellä millä halua, ja onhan se ihan kiva että omalla äidinkielellä on mangaa saatavilla, sillä kyllä sitä vaan jokainen synnynnäisesti ymmärtää äidinkieltään paremmin kuin niitä vierasperäisiä kieliä. Vai onko vaan hienompaa kun voi lukea englanniksi, joka on vierasperäinen kieli, ja pokkareita lukemalla voi nostaa omaa statustaan  kansainvälisenä ja sivistyneenä ihmisenä, kun sitä kieltä tajuaa niin hyvin. Ei tähän kielikysymykseen ole mitään oikeita ja vääriä, lukekoon jokainen juuri sillä kielellä millä haluaa. Ja yleisestikin, suomennosten yleinen laatu on ainakin oman havainnointini mukaan ihan hyvää, joten miksi ei? Jos nyt ääripäähän mennään, niin pitäisikö mangan olla sellainen koskematon ja pyhä asia jota ei saa kääntää. Sehän tarkoittaisi vain sitä, että mangaa ei saisi olla kuin japaniksi, johon en usko kamalan usean suomalaisen kielitaidon riittävän. Silloinhan manga olisi vain ihan alkujaan Japanin kulttuurista ja kielestä kiinnostuneiden ja sitä opiskelleiden juttu, ja mitenköhän moni olisi sen kipinän saanut ilman animea ja mangaa.

 Ja hei, kukaan ei oo syntynyt mangapokkari kourassa tms, joten _jokaikinen aloittaa jostakin, nekin "superfanit" jotka dissaa aloittelevia on aloittanut joskus jostain, joka tuntuu olevan aika unohdettu tosiasia niissä piireissä. Yleisesti tuntuu olevan niin, että ne dissaajatkin ovat oikeastaan juuri niitä, jotka ovat itse aloittaneet harrastuksen aika vähän aikaa sitten, ja koittavat pätemällä ja toisia alaspäin polkemalla saada niitä experience pointseja ja level uppeja itselleen. Vai onko se vaan niin, että koska heitäkin on joskus dissattu sen takia kun he ovat olleet aloittelijoita, heidän pitää sitten myöhemmin viljellä sitä myrkkyä eteenpäin niille aloittelijoille jota nyt ovat tämän harrastuksen löytäneet. Ei kauheen kaunis kiertopalkinto hei! Peace, love and unicorns kaikille, ottakaa vähän rennommin. Minkään harrastuksen alussa ei voi tietää aiheesta ihan kaikkea, ja joitain noloja juttujakin saattaa tulla lauottua kun on tosi innostunut jostain, mutta ei ole ihan varma niistä oikeista faktoista, mutta hei se on vaan elämää, ja erehdyksen kautta oppii. Tulee vertailun vuoksi mieleen toinen harrastukseni, ratsastus, jossa jotkut kauemmin harrastaneet tuntuvat nauravan aloittelijoille, jotka ovat kipinän hevosharrastukseen saaneet, ja tahtoneet aloittaa tämän harrastuksen. Aluksi ei ehkä istunta ole ryhdikkäin, eikä apujenkäyttö tehokkainta, ja jo esimerkiksi satulan laittaminen oikeinpäin saattaa tuottaa ongelmia, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Ei aloittelijoille naureta, vaan heitä autetaan, ja jos he tekevät jotain väärin, niin kerrotaan miten se asia tehdään oikein, sillä se on ainoa avain siihen oikeaan oppimiseen, oikotietä onneen ei ole.  Jos ilkeät tallitytöt vain naureskelevat eivätkä auta, tulee aloittelijalle varmasti tosi ikävä olo tallilla käymisestä, kun yksinkään ei vielä pärjää. Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus yrittää ja oppia.
Ei tämäkään homma ole ihan oikeasti niin totista torvensoittoa, vaan vapaa-ajan viettotapa ja harrastus, jonka olisi tarkoitus sopivissa määrin rentouttaa, tuottaa mitä lie elämyksiä ja niin edelleen. Miksei uusia harrastajia voi ottaa vastaan iloisesti, ajatellen että samasta aihepiiristä kiinnostuneista voi saada uusia ystäviä ja juttukavereita.




Wnb:ksi leimaamista tosin saattaa vauhdittaa myös esim. joidenkin nuorempien harrastajien käytös erityisesti tapahtumissa. Yaoi-fanservice (aka kuivapano), huutaminen, ja yleinen levoton käytös eivät ole ehkä niitä parhaita tapoja tehdä itsestäsi hyvä ja fiksu vaikutelma. Syitä esim. kuivapanorinkien ja muiden moisten dorkuuteen ei toivonmukaan tarvitse sen enempää eritellä, vaan luulisin jokaisen tajuavan esim. sen, miten pitkälle on suotavaa toteuttaa seksuaalisuuttaan yleisellä paikalla. Jotkut eivät vain tunnu tajuavan sitä, että conipaikka ja sen ympäristö ovat laskettavissa julkisiksi paikoiksi, joten sen järjen voisi pitää tiukasti siellä pääkopan puolella. Ei conin ovien aukeaminen täräytä ilmoille mitään pinkkejä sauhuja joiden nojalla saa tehdä tasan mitä haluaa, vaan koska "ollaan conissa, pidetään vaan hauskaa!". Harrastakaa mitä lie kielen kurkkuun tunkemisia vaan haluatte, mutta älkää pakottako muita näkemään niitä.

 On olemassa myös se fakta, jota ei tunnuta aina ymmärtävän: ei harrastajia = ei tapahtumia. Animangan suosio ja sen suomikuluttajien kasvava määrä tuntuu joillekin nostavan sen hien otsalle, koska yhyymainstreamiksi menee. Mutta jos niitä harrastajia ei ole, eikä niitä tule lisää, jää coninjärjestäminen pikkuhiljaa niille joillekin maagisille otuksille joista kukaan ei oo koskaan kuullut, mutta jotka kykenevät taikomaan pystyyn conin sormenheilautuksella ja piereskelemään vähän kukkia koristukseksi. Tai sitten ei. Meillä on täällä tänäkin vuonna varsin kattava määrä coneja, jotka eivät ilman aktiivisia ja asiasta innostuneita harrastajia olisi edes ajatustasolla mahdollisia. Tosin surullinen fakta tuntuu välillä olevan se, ettei sitä conia olla niinkään innokkaita tekemään, vaan vain se hengaus ja yaoipiknikit tapahtumapaikan ympäristössä kiinnostavat. Itsekään en kyllä ihan tuossa järjestäjän/conitealaisen roolissa ole ollut, mutta vänkärinä kyllä. Ei sillä ettei se aikaisempikin nakki kiinnostaisi, mutta koska "en mä mitään osaa", niin se mukaanhakeutuminen on jäänyt, pitäisi aktivoitua tämän suhteen, sillä kaikkihan jotain osaavat. Mutta onhan vänkäröintikin tärkeä tehtävä, sillä ilman niitä coneissa ympäriinsäjuoksentelevia nakkikoneita ei tapahtuma pyöri.

Toki on niitä ihmisiä joiden pitää saada olla niin "erilaisia", ettei mikään mistä monet pitävät voi olla heidän lovelistillään, koska mainstreamkama on paskaa, ja ne jotka siitä pitävät ovat nyyppiä/tyhmiä/massiksia jne jne. Mutta oikeasti, miten se tykkääjien määrä vaikuttaa siihen itse animangaan tai musiikkiin jota katsot tai kuuntelet? Ei se tyyli ja sisältö siitä mihinkään mene vaikka muutama fani lisää tulisikin. Toki se fanien määrä vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka saatavilla kaikenlainen oheissälä yms on, sillä ei kukaan taida haluta tehdä tuotetta joka ei myy. Mutta onko se sitten ikävää jos yhtäkkiä onkin mahdollista saada helpommin se suosikkihahmo-avaimenperä roikkumaan laukkuun, ei se sulta ole pois jos joku toinenkin on sen hankkinut. Onko se oikeaa asian fanittamista jos ei voi sietää muita ihmisiä jotka pitävät samasta asiasta, ja jos heitä ilmenee, on yhtäkkiä noloa tykätä enää samoista asioista, ja pitää ne jättää taakseen. Miksei voi tykätä jostain vaan koska se on oikeasti hyvä, ja antaa myös muiden tykätä siitä, tuijottamatta siihen miten monet sitä fanittaa. Kukaan ei ihan oikeasti ole niiin uniikki, etteikö joku toinenkin jossain pitäisi samoista asioista.

 Omimiseen voisi lisätä myös sen miten jotkut omivat hahmoja itselleen cosplayn puolella, ja kaikkia samaa hahmoa cossaavia katsotaan sitten nenänvarttaan pitkin ja arvostelevasti. Itse kun en kamalan kauaa ole cossannut, en ole vielä omakohtaisesti tähän törmännyt, mutta olen kuitenkin kuullut tästä. Toki itsekin katsoisin varmasti toisen pukua tutkivasti, ja stalkkaisin miten toinen on toteuttanut minkäkin kohdan, etenkin jos itselläni on ollut sen kanssa ongelmia, ja ottaisin inspistä tulevaisuutta varten. En kuitenkaan tunne polttavaa tarvetta itserakkauteen ja äärikriittisyyteen samaan pukuun päätyneen harrastajan kohdalla, sillä muutenkin oma kriittisyyteni kohdistuu lähinnä omiin tekeleisiini. Ja ihan for real, hahmot ovat niiden luojien omaisuutta, ei cossaajien. Kellään ei ole oikeutta kieltää toiselta sen ja sen hahmon cossaamista "koska minä sanon että olololooo".

Eläkää ja antakaa muidenkin elää !
Ei kaikkea kannata ottaa niin vakavasti. (Ei myöskään tätä tekstiä :D)

2011/01/15

Voi jumituksen kevät.

Tai ei ehkei vielä ihan kevät, mutta kyllä se sieltä pakkasten takaa on tulossa vielä!

Omat cosplayprojektini hieman pyörivät paikoillaan, alkuun on päästy, ja aika pitkällekin, mutta niissä on niitä juttuja jotka tökkivät ja ikävästi. Olen saanut Lenalee-cossiini valmiiksi peruukin, kengät ja hameen, mutta tuo takki tahtoo sanoa jotain valmistumista vastaan, koska pitkät hihat. Muuten ei ongelmaa olisi, mutta koska kaavat olivatkin vähän turhan reilut, pitäisi sivusaumoista ja hihoista ottaa vähän sisään, johon sitten liittyy vähän kikkailua ja ärsyyntymistä, sillä jos minut tietää, niin tiedossa lienee että ne hihat löytyy vihalistalta. Ehkä palaan sen pariin pienen hermoloman jälkeen. (Jonka voikin viettää jonkun toisen cossin näpertämisen parissa..) Toivonmukaan en sitten loppujenlopuksi saa kamalaa inspistä joskus jotain conia edeltävänä yönä. En nimittäin ole edelleenkään erityisemmin aikatauluttanut cossejani, vaan teen valmiiksi sen mitä valmiiksi saan ja conin lähestyessä ehkä vähän kiristän tahtia, jos alkaa tehdä mieli saada juuri se kyseinen puku coniin päälle.

 Huomasin muuten etsiessäni nurkista mahdollisia materiaaleja tätä cossia varten, että vanhat hevarihousuni ovat varsinainen materiaalikasa. Niistä irtoaa ketjua,d-renkaita, pikalukkoja ja muuta hauskaa, ja koska en niitä enää käytäkään niin palasiksi ja hyötykäyttöön vaan! Käteväähän se on, kun maksavathan nuo ihan kohtalaisesti. Muutenkin se kierrättäminen ja hamstraaminen on kyllä tosi kannattavaa, siinä säästää loppujenlopuksi pitkän pennin, jonka voi sitten laittaa vaikka peruukkibudjettiin. Meilläkin on jo varsin tutuksi käynyt lausahdus "en mä tätä pois heitä, saatan tarvita tätä vielä jossain cossissa", jolle tuo eräs kaksilahkeinen naureskelee, niin usein kun sen suustani päästän. :D

Tuohon hamstraushimoon voisi lisätä, että tällä hetkellä isoin juttu jonka itselleni haluaisin hamstrata on vaatetorso. Se olisi niin suuri helpotus ompeluun, ja auttaisi tälläistä kaavakahelia muokkaamaan ja muotoilemaan vaatteita ja cosseja vähän helpomman kaavan kautta. Ne vaan maksavat niin paljon, jos sellaisen kunnollisen haluaa. Tosin olen harkinnut myös itse tekemistä, johon sisältyy paljon jesaria ja vähintään samanverran puutumista ja tuskastumista, joten tuo prosessi ehkä epäilyttää vähän. Mutta jos sen teen, niin lupaan tuskastunutta kuvamateriaalia! Myös sellainen styroxista tehty yksilö olisi hyvin varteenotettava vaihtoehto ainakin toistaiseksi, se olisi hieman armeliaampi sen hinnan suhteen. Nettietsintäni ei vaan tähän mennessä ole tuottanut kamalan suurta tulosta, sillä useat kyseisestä materiaalista valmistetut torsot tuntuvat olevan mitä vääntyneemmissä asennoissa, jotka eivät ehkä palvelisi tarkoitustani kovin mahtavasti. Toki ihan "oikean", säätömahdollisuudella varustetun nuken hankinta osamaksulla olisi paras vaihtoehto, mutta minulla ei ole toistaiseksi kokemusta tuosta osamaksu-systeemistä, ja siitä mistä sellaisella olisi mahdollista ostaa, joten lisätutkintaa on suoritettava.

Iloinen peruukinomistaja :D
Takaisin cosplayhyn palatakseni, tilasin Lenaleelle peruukin eBaystä, ja täytyy myöntää että oli eka kerta kun sieltä tilaan yhtään mitään (viimeiseksi se ei jäänyt!). Mutta ehkä sen verran voi antaa anteeksi, kun ei niitä pukujakaan kamalan montaa ole vielä takana. Tosin jokaiseen menneeseenkin cossiin olen kuolannut peruukkia muualta kuin rajojen sisältä ihan kohtalaisesti ja vaihtoehtoja selaillen, mutta nettipankkitunnuksien (ja puolestatilaajien) puute oli esteenä. Onneksi nettitilaamisen ja iibein maailma aukesi nyt minullekin, inspiskin pukujen tekemistä kohtaan nousi hurjasti kun on saatavilla vaikka mitä, eikä tarvitse kituuttaa punanaamiolaadulla!

Siitä peruukista taas, olen ihan rakastunut, tämä pesee itse hipelöimäni suomiperuukit sata-nolla. Vaikka se toki olikin jo etukäteenkin tiedossa kertaa sata, mutta se on se materialismionnellisuus ja henkilökohtainen "valaistuminen" jotka buustaa sitä fiilistä, hhahah. :D Heihei punanaamioperuukit!


Cosplaysuunnitelmat ovat  tahtoneet myös hieman muuttua, muutama hahmo sieltä on hävinnyt ja muutama tullut tilalle, enkä  itseasiassa vieläkään ole varma siitä, mitä pukuja tulee tehtyä loppuun asti tälle vuodelle. Yksi lähde josta saatu inspis on kyllä koukuttavaa, on peli jonka sain joululahjaksi, sitä jo jonkinaikaa himottuani. Nimittäin Star Ocean: The Last Hope. Olen pelannut tätä vähän hitaalla tahdillani nyt about 40 tuntia, ja siinä ajassa kiinnostukseni ja intoni tehdä Reimi johonkin tämän vuoden coniin on vain kasvanut. Jokin niissä pientä potkua omaavissa ns. perushyviksissä vaan vetää puoleensa, jonka tämä taas todistaa. Ja se puku vaan jotenkin automaattisesti sytytti silmiini sellaisen cosplay! cosplay! cosplay! -valon. Plussaa myös jouskarista, jouskarit on kivoja. Tai siis, jouskarit on kivoja niin kauan kun siinä propinteossa ei tule vastaan päänräjäyttäviä ongelmakohtia, sen jälkeen se kivuus sitten muuttuu kivuksi. Mutta cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä ja niin edelleen, joten lopulta sekin vaan kuuluu asiaan. :D


Tätä projektia (samoin kuin erästä Serah-nimellä kulkevaakin) tosin jarruttelee se, että tahdon laihtua hieman ennen kuin edes aloitan tekemään tätä. Reimillä ei ole jenkkakahvoja, ja hänen olemuksensa on niin kapoinen, etten tahdo raiskata hahmoa omalla laiskuudellani. Ja muutenkin se ylpeys puvun kantamisesta nousee kummasti kun tuntuu ettei tarvitse olla vetämässä mahaa sisään kokoajan. :D Olenkin nyt koittanut aloittaa sen kapenemiskuurin, jota uudenvuodenlupauksessanikin itselleni lupasin. Kiloja saisi lähteä muutama, mutta ennenkaikkea se kiinteytyminen on avainsana. Syömisen suhteen tosin oman haasteensa heittää poikaystävä joka trollailee suklaalevy hampaissa kun itse koitan nakerrella porkkanoita. Mutta itsekurihan se on jota tässä tarvitaan!

 Varsinaisten cosplayprojektien lisäksi olen ottanut projektiksi erään pitkähkön peruukin selvittelyn, sillä se tosiaan oli aluksi sellaisessa pikku tappurassa että päähäni en sitä tahtoisi siinä kunnossa laittaa. Kohtuullisesti hommaa tuossa on, mutta sakset ja kampa viuhuten olen siitä jo vähän kivemmannäköisen saanut. Nyt kun vielä keksisi jonkun hatullisen hahmon jolle tuo peruukki sopisi, sillä vaikka se on muuten ihan kiva peruukki, paistaa takaosasta verkko läpi vähän ikävästi. Mieleeni on lentänyt mm. Hetalian Unkari, joka on minua jo aikaisemminkin kutsunut, mutta mene ja tiedä, tämä jää vielä toistaiseksi mietiskelyasteelle.





Voisi kyllä sanoa, että nyt on hyvin aikaa tehdä cosseja taas ainakin toistaiseksi, kun nyt työelämävalmennuskurssin jälkeen näyttää aikataulu aikalailla tyhjää. On vaan toisaalta vähän tylsääkin vaan olla kotona eikä tehdä mitään, se vähän vie puhtia, vaikka luulisi sen olevan juuri toisin päin. Se on vaan sitä, kun tulee nukuttua vähän liikaa, ei ole mitään mitä pitäisi tehdä, eikä mitään minne pitäisi mennä, joka sitten vähän laittaa päivärytmiä kikkuraan. Jos tekisikin itselleen lukujärjestyksen, johon sisältyy paljon ompelemista ja näpertelyä plus herätys viimeistään kahdeksalta, mitenköhän kauan sitä jaksaisi noudattaa. Itse olen vaan niin paljon pirteämpi silloin kun en ole nukkunut puoleen päivään asti, kunhan vaan saan ensin itseni hilattua sängystä ylös. Kun saisi vielä nämä byrokratiaseikat selviteltyä, ettei ilman rahaa tarvitse olla siihen asti että löytyy töitä tai muuta jännää, kun ilman rahnaa ei niitä pukujakaan synny.