Tämä harrastus on kuitenkin suureksi osaksi varsin ulkonäkökeskeinen, ja se aiheuttaa useasti paineita ja sanomista, niin hyvässä jos pahassakin. Ulkonäköön liittyvät paineet kuitenkin liittyvät itsetuntoon, joka tunnetusti ei suomalaisilla ole ihan sellaisessa kukassa kuin se voisi olla, vaikkakin se toki vaihtelee yksilöittäin. Suomalainen pottunokka ja lättäjalka voivat olla kansanpiirteitä, joilla ei välttämättä ole etenkään cosplayharrastajan näkökulmasta kamalan suurta arvoa, ja kun ne yhdistetään tähän kansallisen mahtavaan itsetuntoon, on soppa valmis.
Nykymaailma on muutenkin varsin ilkeä ja julma paikka elää jos itsetunto ei ole huipussaan. Median meille ruokkimat kauneusihanteet syytävät kuvia langanlaihoista malleista, joiden iho on kuin posliinia, ja hiuksetkin hulmuavat kauniina ja täydellisen kiiltävinä. Tähän väliin voi tietenkin huutaa photoshoppia ja pakkelikerroksia, mutta ne ovat vain niitä taustatodellisuuksia kauneusihanteiden luomisen takana. Tästä sitten nousee se "kattokaa mä ajan ilman apupyöriä"-efekti, vaikka ne apupyörät siellä olisikin, mutta piilotettu taitavasti. Mallimaailman ja cosplayn voikin rinnastaa moneltakin kannalta; on ulkonäköpaineita, laihdutusta, meikkejä, kameroille poseeraamista, oman puvun esittelemistä mahdollisimman näyttävällä ja edustavalla tavalla, ja niin edelleen.
Cosplaymaailmassakin on ne jotkut jotka tuntuvat aina näyttävän niin törkeän hyvältä, oli hahmo sitten mikä vain, ja joista otetut kuvatkin tuntuvat olevan aina niin mahtavia. Tähänkin väliin photoshop-kuiskailu on täysin aiheellista, mutta loppujenlopuksi, mitä vikaa siinä on. Jos osaa käyttää kuvanmuokkaustyökaluja niin hyvin, että kuvat elävöittyvät hieman, värimaailma paranee, ja pienet kuvan ottamisen aikaan käyneet kämmit ja esimerkiksi ihon pienet epätäydellisyydet korjaantuvat, niin mikäs siinä, se tuo kuviin ihan uutta ulottuvuutta, ja poistaa nillittäjiltä muutaman seikan joíhin tarttua. Pieni muokkaaminenhan on lähes jokaiselle kuvalle varsin tärkeä juttu, esimerkiksi kuvan koon muuttamisen, ja valotuksen ja värien korjaamisen kohdalla. Liiallinen muokkaaminen kuitenkaan ei ole niin tarpeellista tai kiva juttu, esimerkiksi puvun 'shooppaaminen päälleen tai vyötärön luonnoton kaventaminen/muuten omien piirteidensä muokkaaminen on vähän tyhmää, en tue.
Tästä sitten voidaan pompata sinne 2D-animemaailmaan, jossa jättimäiset tissit pomppivat, ja vyötäröt ovat niin kapeita ettei sisuskalut oikeasti mahtuisi sinne sisälle. Piirtäjät eivät varmasti ajattele aina sitä, että hahmo näyttäisi nyt mahdollisimman realistiselta, vaan enemmänkin sitä, että hahmo näyttäisi söpöltä/nätiltä/sexyltä/merimieheltä, ja sopisi sarjaan sekä myisi enemmän. Ääripäiden käyttö on aika yleistä muutenkin; monesti hahmosta tehdään joko siimamaisen laiha tai sitten pyöreä kuin rantapallo, supersporttinen tai laiska sohvaperuna/täysi käsi kaikessa urheilussa. Toki niitä normaalimpiakin "keskitien" tapauksia löytyy jonkinverran, mutta ne eivät varmasti herätä niin suuria tunteita kuin ääripäitä edustavat hahmokumppaninsa.Painoihanteet ovat muutenkin vähän vaikea juttu, monet varmasti katselevat kaiholla cosplaykuvia joissa hyvin hoikkavarsinen ja siro aasialainen poseeraa kameralle, ja suuri itseluottamus tuntuu puhkuvan kuvasta suoraan pienen cosplayharrastajan naamalle. On kuitenkin muistettava, ettei liiallinen hoikkuus ole ihan oikeasti ihailtavaa, ja että se shoppaus on hieman liiankin yleinen tapa saada ne kuvansa näyttämään siltä, miltä oikeasti haluaisi näyttää, joten se itseluottamus joka kuvissa saattaa olla näkyvinään ei välttämättä ole luottamusta niinkään siihen miltä näyttää, vaan suuremminkin luottamusta siihen, että photoshop on hallussa. Ja vaikka se liiallinen hoikkuus olisi ihan todellista, ei se ole mitään sellaista mitä kohti tulisi pyrkiä, sillä se ei ole tervettä. Syömishäiriöt ovat oikeasti sairauksia, eikä niitä pitäisi ihannoida missään asiayhteydessä, sillä ne ovat vain oman minäkuvan vääristymiä ja itseluottamuksen puutetta, joista parantuminen kestää aikaa ja on tosi raskas prosessi sekä itselle että läheisille.
Painoasioiden lisäksi yksi ulkonäön kannalta varsin merkittävä asia on se naama. Oma naama on sellainen otus, joka tuijottaa peilistä takaisin joka aamu, eikä siihen aina voi olla ihan tyytyväinen. Esimerkiksi iho-ongelmat kuten akne ovat asioita jotka muokkaavat naamasi ohella myös itsetuntoasi. Kun mediassa näkyy vain sileä-ihoisen kauniita ihmisiä, joilla ei epätasaisuuksista tunnu olevan tietoakaan, tuntee näpyt riesakseen saanut itsensä usein huonommaksi ja rumaksi. Itse tiedän kohtalaisen inhottavan näppyilyn ylä-asteen ja kahden ensimmäisen lukiovuoden aikana kokeneena ettei se tie läpi iho-ongelmien ole kamalan kiva tai helppo. Välillä tuli päiviä jolloin ei vaan tehnyt mieli lähteä edes omasta huoneestaan kun tuntui että naama näytti niin aasinperseiseltä, eikä meikitkään tuntuneet peittävän tarpeeksi. Ei ihoni (tai naamani) tosin vielä nykyäänkään ole ihan sitä parasta A-luokkaa, mutta on se parantunut noista ajoista huomattavasti, ja olen oppinut paremmin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, vaikkei itseluottamukseni vieläkään ole huippuluokkaa. Sillä tässäkin kohdassa se itsekriittisyys ja epävarmuus oli yksi inhottavimmista vihollisista; ei se aika olisi ollut ihan niin kamalaa jos en olisi ollut niin pelokas siitä, mitä muut sanovat tai miten ne minua katsovat, ja jos olisin jättänyt vähän sitä omaa peilikuvaani ragettaen tuijottamista väliin.
Ihmisten pitäisi yleisestikin oppia pitämään itsestään ja kehostaan enemmän, ja kasvattaa luottamusta siihen, vaikka toistelemalla mantraa "minä näytän hyvältä" peilin edessä, jos se on se mikä auttaa. Sillä se itseluottamus on asia joka oikeasti saa ihmisen näyttämään hyvältä. Vaikka naamassa olisi tosi ihkut meikit ja tissien ja vyötärön suhde aivan mahtava, mutta itseluottamus puuttuu, ei ihminen vaan voi näyttää yhtä hyvältä kuin terveen itseluottamuksen kanssa. Enkä nyt hae tällä takaa sitä, että epävarmat ihmiset olisivat jotenkin huonomman näköisiä, mutta pienellä itseluottamusboostilla se olemus vaan kohenee todella huomattavasti. Kun vaan lopettaa sen "mä en oo tarpeeksi nätti" "mun maha on liian pömppö" "mun tissit on ihan eri paria" -voivottelun, ja oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Tosin tässä, kuten monessa muussakin, voi toisinaan mennä homma vähän yli ja nousta se mystinen keltainen neste kupoliin sumentamaan näköä, sillä ei, liika itserakkaus ei ole myöskään ihailtavaa.
Toki on sitten niitä, joille ei kelpaa mikään, ja joiden henkinen kikkeli kasvaa vain toisia arvostelemalla, yleensä varsin alentavaan sävyyn. Tälläiset ihmiset ovat ihan yleisestikin kuraa, eikä heitä kannattaisi kuunnella. Toisinaan se haukku vaan nappaa kiinni, toisiin helpommin kuin toisiin, eikä sitten ole kellään kivaa. Paitsi tietenkin näillä arvostelijoilla jotka saa EXP plus sata ja viiden tunnin seisokin siitä kun huomaavat että heidän manipulointinsa ja sanavalintansa toimivat juuri niinkuin he halusivatkin.
Muutenkin asiat jotka vaikuttavat itseluottamukseen vaikuttavat niin paljon suoraan siihen, miten itsemme näemme. Jos itseluottamus on kunnossa ja kaikki jees, niin kaikki on aika jees, mutta jos syystä tai toisesta se itseluottamus on siellä nollan lähellä, niin se on siellä sitten. Esimerkiksi minua itseäni on peruskoulussa, suurimmaksi osaksi ja pahiten ala-asteella, koulukiusattu, johon liittyi jos minkäkinlaista haukkumista, liittyen niin ulkonäköön kuin harrastuksiini, ja kaikkeen siihen mikä määritteli sen mitä minä olen. Tuosta jäi aikalailla suuri lommo siihen itseluottamukseen, jonka vuoksi olen ollut välillä aika epävarmakin siitä mitä minä sitten olen, ja en ole uskaltanut olla vapaasti sellainen kuin olen oikeasti, vaan pidätellyt itseäni sellaisena mahdollisimman näkymättömänä, hajuttomana ja mauttomana. Siihen nähden voi sanoa että cosplay-harrastus on itselleni varsin iso askel, joka jossainmäärin todistaa että olen päässyt yli tuosta kiusaamisvaiheesta, ja uskallan tehdä mitä tahdon. Tämän harrastuksen parissa kun ei kamalan näkymättömänä tai massaan sopivana voi itseään pitää!
Tuntuu että voisin jatkaa tästä aiheesta paasaamista ikuisuuksiin, sillä ajatuksia ja kokemuksia riittäisi melkein romaaniksi asti, mutta ehkä jätän tämän tälläkertaa tähän. Muistakaa kultainen keskitie, ja itsenne rakastaminen, sillä selviää jo pitkälle.
You are beautiful, no matter what they say! ♥
